Valtataistelua? Kiukuttelua? En tiedä kumpaa vai onko kumpaakaan, mutta nyt on se tilanne ettei kirjeet kulje kumpaankaan suuntaan.
En tiedä mitä tehdä, en ole vastannut viimeisimpään kirjeeseen, koska en vain osaa. En löydä sanoja. Eipä A ole kaivannutkaan tai kaipaa kai, en tiedä. Kumpikin on vain kirjoittamatta, hiljaa.
Tietysti sekin vetää sanattomaksi, mitä moni viime kirjoitukseen laittoi. Asiaa. En itse tajunnut sitä heti, mutta jotenkin "syyllistin" itseäni. Se on typerää, varsinkaan kun en ymmärrä miksi niin teen/tein?
Niin typerältä kuin tämä kuulostaakin, mutta koko tämän kirjoittelun ja tunteiden esilletulon aikana, musta on tuntunut että välillämme on muuri. (I know!!!!) En pääse edes ajatuksen tasolla lähelle. Niin kuin A työntäisi mua kauemmas, pitäisi hyvällä etäisyydellä?
Olen vatvonut ajatusta päässäni, mutten tänne ole viitsinyt edes asiasta sanoa. Nyt kun asiat on tällä mallilla, koin että täytyy minun edes jotain kertoa. Moni varmaan on miettinyt, että miten en koskaan sitä postausta kirjoittanutkaan..
Mutta niin, muuri. Koen, että kirjoittelusta puuttuu jotain.. En pääse A:n ajatuksista selville. Hän puhuapälättää vähän, mutta tunnetason asiat on aina paperilla. Se häiritsee ja työntää mua kauemmas. Kuinka kaukana, tunnetasolla ja mieleltään, toinen voikaan olla? Se on kai ääretöntä. Tai ehkä vaan tunteiden syveneminen kauhistuttaa niin paljon, että pakenen kuin henkeni edestä. Niin, en tiedä. En osaa selittää tätä myräkkää edes tähän, mutta tiedän ettei sitä tänne pitäisi tehdä vaan selventää tilannetta sille toiselle..
..Ehkäpä joku minua viisaampi osaa neuvoa tässäkin tilanteessa?
-Rousi
tiistai 16. huhtikuuta 2013
sunnuntai 17. helmikuuta 2013
Sometimes I do act like an idiot, or do I?
Kirjerintama on ollut hiljainen jo pitemmän aikaa. Aluksi luulin, että kyse oli pelkästään pyhien aiheuttamaa hidastelua, mutta viimein kun kirje kolahti postilaatikkoon, valkeni asia minullekin. A tarvitsi oman aikansa miettiä minun äkkipikaisuuksissani ja yön pikkutunneilla kirjoittamaani kirjettä, jossa hermosin ja syyttelin tätä valehtelemisesta. Voi luoja kuinka hävettääkään ja kaduttaa koko kirje.
Osittain tämä epäluuloisuus varmaan johtuu ihan siitä, ettei mitenkään voi tuntea toista pelkkien kirjeiden perusteella saati sitten tietää kuinka rehellinen toinen on. Myös se vaikuttaa minuun, että varoituksia (hyvä niin) on sadellut joka suunnasta.. Kai sitä neiti Suomi oli taas hieman liikaakin varpaillaan.. Huoh.
Koko juttuhan lähti siitä, kun liityin Prison Talk -sivustolle ja sielä kaiken yötä luin muiden ihmisten kirjoitteluja ja kertomuksia ties minkälaisista tyypeistä! No, törmäsin sitten sellaiseen, että joku oli googlettanut tyyppinsä ja 'kaivellut' tietoja ja törkyä tästä.. Arvatkaa lähdinkö itsekin siihen?! Voi kyllä.... Ikinähän ei saisi uskoa mihinkään, mitä netistä lukee. Varsinkin, kun on kyse Amerikkalaisita lehtipalstoista.. Itku. No, luin sieltä sitten vaikka minkälaista törkyä A:sta ja voi kuinka ne sai mun sappeni kiehumaan. Olen koko tämän ajan toitottanut A:lle sitä, kuinka tärkeää minulle luottamus ja rehellisyys on ja nämä tekstit luettuani, uskoin täysin, että A on valehdellut minulle. *Hävettää* Kirjettäni kirjoittaessa mietin moneen kertaan, että pitäisikö vaan jättää asia siihen, eihän kaikki välttämättä totta ole jne, mutta tarpeeksi kauan kun tässä päässä ajatusta vatvoi, "päätin" että paskaahan se on jauhanut ja nyt riittää. A järkyttyi kirjeestä todella paljon, enkä ihmettele. En nyt suoraan sanoisi, että päälle olisin käynyt kuin yleinen syyttäjä vaan kysyin suoraan, että onko tämä ja tämä totta, valehtelitko? Kerroin myös kuinka sekava olo itsellä oli sillä hetkellä ja että olin pettynyt. (Niin ja asiassahan oli kyse A:n tuomiosta.. Oi luoja, voin tuntea muutaman lukijan syyttävän katseen.) Ja kuinka sairasta onkaan se, että en tuntenut vihaa tai surua siitä, että tuomioon johtavia seikkoja oltiin suurenneltu yms, vaan siitä, että A olisi valehdellut?! Uaah, joskus katson itseäni peiliin ja kysyn ääneen, että onko sulla kaikki kunnossa. Ei hyvää päivää.
A vastasi useiden viikkojen päästä näin:
"R,
Hey!! Well, I'm sorry that it took me so long to write back, but I was a bit in shock about these letters recieved from you.. 2 were all lovely and made me happy.. However the third one was a bit confusing.. I didn't lie to you.. Over here the news and internet take things out of purportion.. (Sitten pätkä liian yksityiskohtiin menevää asiaa) My love, I didn't lie to you, I swear... I told you I'd never hurt you and if I do I don't mean to.. I understand that my case sounds bad.. (Hups, jouduin tooooosi suuren osan pilkkoa pois, sorry!)
Your last letter was lovely... (Siis ne kaks muuta) And those feelings you've got for me, I've got for you..
You had a dream about me?! Let me find out I was naked!! HAHAHAH.. Joke! (Ja sitten sainkin luennon siitä, mikä on kiusaamista. Siis hänen osaltaan............. :-D)
The other day I re-read all your letters.. I smiled a lot..
My dreams.. Well, when I was 6 I wanted to be a pro football player or in the Army.. But it was the Army that I loved.. It didn't happen tough.. So now my dream is to get out, have a family, make-up for doing wrong and hopefully have a nice peaceful life.. (Puhuttiin siis unelmista, mitä halusi pienenä olla, kun kasvaa isoksi jne)
When can I get some new pics of you?! I'll send you some in about a month! (Hups, viime kuvista onkin vierähtänyt aikaa! Taitaa olla puolisen vuotta hurahtanut! Huppistaheijaa!)
But I'll let you go for now.. I love you.. Be sure to give V a big hug from me and tuck him in extra tight too!! :-)
Love, Yours Only,
A
Ouch, kuinka paha mieli tuleekin joka kerta kun lukee tuon kirjeen. Tekisi mieli kertoa koko stoori, mutta hittolainen kun en voi. A oli itsekin hieman varpaillaan sitä kirjoitellessa, ettei kerro 'liikaa' tai posti saattaisi 'hukkua' postihuoneessa... Mutta niin, rauha maassa ja neiti suomi hakkaa päätä seinään, kun on niin h-ö-l-m-ö! Mutta on siinä vaan ymmärrystä kerrakseen.
Mutta sitten jäänkin odottelemaan uutta kirjettä, jonka pitäisi ensi viikon aikana saapua (jos kaikki menee ihan putkeen!). Siihen asti, see you later! *Muisk*
-Rousi
A vastasi useiden viikkojen päästä näin:
"R,
Hey!! Well, I'm sorry that it took me so long to write back, but I was a bit in shock about these letters recieved from you.. 2 were all lovely and made me happy.. However the third one was a bit confusing.. I didn't lie to you.. Over here the news and internet take things out of purportion.. (Sitten pätkä liian yksityiskohtiin menevää asiaa) My love, I didn't lie to you, I swear... I told you I'd never hurt you and if I do I don't mean to.. I understand that my case sounds bad.. (Hups, jouduin tooooosi suuren osan pilkkoa pois, sorry!)
Your last letter was lovely... (Siis ne kaks muuta) And those feelings you've got for me, I've got for you..
You had a dream about me?! Let me find out I was naked!! HAHAHAH.. Joke! (Ja sitten sainkin luennon siitä, mikä on kiusaamista. Siis hänen osaltaan............. :-D)
The other day I re-read all your letters.. I smiled a lot..
My dreams.. Well, when I was 6 I wanted to be a pro football player or in the Army.. But it was the Army that I loved.. It didn't happen tough.. So now my dream is to get out, have a family, make-up for doing wrong and hopefully have a nice peaceful life.. (Puhuttiin siis unelmista, mitä halusi pienenä olla, kun kasvaa isoksi jne)
When can I get some new pics of you?! I'll send you some in about a month! (Hups, viime kuvista onkin vierähtänyt aikaa! Taitaa olla puolisen vuotta hurahtanut! Huppistaheijaa!)
But I'll let you go for now.. I love you.. Be sure to give V a big hug from me and tuck him in extra tight too!! :-)
Love, Yours Only,
A
Ouch, kuinka paha mieli tuleekin joka kerta kun lukee tuon kirjeen. Tekisi mieli kertoa koko stoori, mutta hittolainen kun en voi. A oli itsekin hieman varpaillaan sitä kirjoitellessa, ettei kerro 'liikaa' tai posti saattaisi 'hukkua' postihuoneessa... Mutta niin, rauha maassa ja neiti suomi hakkaa päätä seinään, kun on niin h-ö-l-m-ö! Mutta on siinä vaan ymmärrystä kerrakseen.
Mutta sitten jäänkin odottelemaan uutta kirjettä, jonka pitäisi ensi viikon aikana saapua (jos kaikki menee ihan putkeen!). Siihen asti, see you later! *Muisk*
-Rousi
perjantai 18. tammikuuta 2013
Vastaus Anonyymille!
Itse olen kirjoitellut yhden ulkomaalaisen vangin kanssa jo yli 10 vuotta, enkä edelleenkään ymmärrä miten joku voi ihastua pelkkien kirjeiden välityksellä? Mulle rakastaminen ja parisuhde on jotain niin paljon enemmän, kuin pelkkä kuiva paperi ja sanoja siinä.
Ja muutenkin tuntuu, että jos itselle tulisi edes orastavia ihastuksentunteita ihmistä kohtaan, joka istuu toisella puolella maapalloa kiven sisässä, jopa vielä 20 vuotta, laittaisin sen kirjesuhteen varmaan poikki, ihan vain itseäni ajatellen ja "suojellakseni".
Miksi haluaisin asettaa itseni asemaan, jossa joutuisin odottelemaan "miestäni" jopa kymmeniä vuosia, eikä takeita onnellisesta parisuhteesta/elämästä ole silti? Miksi "haaskaisin" elämäni vain elättelemällä jotain pilvilinnoja ja haaveilemalla, kun ihan oikeakin onni voisi olla mahdollinen?
Minä en siis ymmärrä teitä kaikkia, jotka haluatte lähestulkoon väkisin rakastua ulkomaalaisiin vankeihin. Koska siltä tämä alkaa vaikuttamaan, kun tämänkaltaisia blogeja on kohta kuin sieniä sateella.
Minusta kirjoittaminen vangille/vangeille on ihan hieno ja hyvä harrastus, jos sen osaa pitää sillä tasolla.
Tottakai siihen toiseen kiintyy, varsinkin kun on näin pitkä kirjeystävyys takana, kuin minulla ja tällä miehellä, mutta en mä siihen mitään romanttista sekottaisi.
Ja kun tosiaan me ollaan kirjoiteltu jo 2000-luvun alusta, ja tuntuu etten mä vieläkään tunne tätä ihmistä mitenkään kovin hyvin (tai no, tottakai niin hyvin miten kirjeiden välityksellä on mahdollista, mutta sekin on vain pintapuolista. Kirjeisiin kun on aikaa paneutua ja miettiä niitä omia sanoja), niin jotenkin välillä hymyilyttää, kun jotkut näiden Rakastan Vankia-blogien pitäjät ovat niin tuttua näiden miesten kanssa ja ollaan vähintään sielunkumppaneita, ja silti kirjoittelua on takana vasta joku vaivaiset puoli vuotta. :)
Tottakai nämä miehet alkavat "tuntemaan" kaikenlaista ja toinen kokee itsensä imarrelluksi.
Nämä miehet istuvat kuitenkin 23 tuntia vuorokaudessa neljän seinän sisällä, ja näin ollen heillä on aika paljon aikaa kirjoitella kirjeitä, lupailla asioita, maalailla pilvilinnoja ja mitä vielä.
Ja ei, minä en tuomitse, mutta en siltikään ymmärrä teitä. Ja minä en ole joku, jolla ei ole "mitään kokemusta asiasta", koska mulla on. Tosiaan 11 vuotta tulee ensi syksynä, kun ensimmäisen kirjeen tältä mieheltä sain. Silti, en minä koskaan ole voinut kuvitella ihastuvani häneen, vaikka hän vaikuttaa kaikinpuolin ihan mahtavalta ihmiseltä, ja katuu tekoaan syvästi. Ja miksipä ei katuisi? Linnassa on paljon aikaa miettiä asioita ja tuumia, että missä menikään pieleen ja mitä on tullutkaan tehtyä?
Hän riisti kuitenkin toiselta ihmiseltä hengen, ja on ihan syystä siellä, missä on.
Toivottavasti en kuitenkaan loukkaa ketään, koska se ei ole tarkoitus. Tämä on ihan oma, henkilökohtainen mielipiteeni asiasta. :)
----------------------------------------
Ja muutenkin tuntuu, että jos itselle tulisi edes orastavia ihastuksentunteita ihmistä kohtaan, joka istuu toisella puolella maapalloa kiven sisässä, jopa vielä 20 vuotta, laittaisin sen kirjesuhteen varmaan poikki, ihan vain itseäni ajatellen ja "suojellakseni".
Miksi haluaisin asettaa itseni asemaan, jossa joutuisin odottelemaan "miestäni" jopa kymmeniä vuosia, eikä takeita onnellisesta parisuhteesta/elämästä ole silti? Miksi "haaskaisin" elämäni vain elättelemällä jotain pilvilinnoja ja haaveilemalla, kun ihan oikeakin onni voisi olla mahdollinen?
Minä en siis ymmärrä teitä kaikkia, jotka haluatte lähestulkoon väkisin rakastua ulkomaalaisiin vankeihin. Koska siltä tämä alkaa vaikuttamaan, kun tämänkaltaisia blogeja on kohta kuin sieniä sateella.
Minusta kirjoittaminen vangille/vangeille on ihan hieno ja hyvä harrastus, jos sen osaa pitää sillä tasolla.
Tottakai siihen toiseen kiintyy, varsinkin kun on näin pitkä kirjeystävyys takana, kuin minulla ja tällä miehellä, mutta en mä siihen mitään romanttista sekottaisi.
Ja kun tosiaan me ollaan kirjoiteltu jo 2000-luvun alusta, ja tuntuu etten mä vieläkään tunne tätä ihmistä mitenkään kovin hyvin (tai no, tottakai niin hyvin miten kirjeiden välityksellä on mahdollista, mutta sekin on vain pintapuolista. Kirjeisiin kun on aikaa paneutua ja miettiä niitä omia sanoja), niin jotenkin välillä hymyilyttää, kun jotkut näiden Rakastan Vankia-blogien pitäjät ovat niin tuttua näiden miesten kanssa ja ollaan vähintään sielunkumppaneita, ja silti kirjoittelua on takana vasta joku vaivaiset puoli vuotta. :)
Tottakai nämä miehet alkavat "tuntemaan" kaikenlaista ja toinen kokee itsensä imarrelluksi.
Nämä miehet istuvat kuitenkin 23 tuntia vuorokaudessa neljän seinän sisällä, ja näin ollen heillä on aika paljon aikaa kirjoitella kirjeitä, lupailla asioita, maalailla pilvilinnoja ja mitä vielä.
Ja ei, minä en tuomitse, mutta en siltikään ymmärrä teitä. Ja minä en ole joku, jolla ei ole "mitään kokemusta asiasta", koska mulla on. Tosiaan 11 vuotta tulee ensi syksynä, kun ensimmäisen kirjeen tältä mieheltä sain. Silti, en minä koskaan ole voinut kuvitella ihastuvani häneen, vaikka hän vaikuttaa kaikinpuolin ihan mahtavalta ihmiseltä, ja katuu tekoaan syvästi. Ja miksipä ei katuisi? Linnassa on paljon aikaa miettiä asioita ja tuumia, että missä menikään pieleen ja mitä on tullutkaan tehtyä?
Hän riisti kuitenkin toiselta ihmiseltä hengen, ja on ihan syystä siellä, missä on.
Toivottavasti en kuitenkaan loukkaa ketään, koska se ei ole tarkoitus. Tämä on ihan oma, henkilökohtainen mielipiteeni asiasta. :)
----------------------------------------
Ei, et loukkaa, ainakaan minua. :)
Ihan törkeän hyvä kommentti, kiitos siitä. Tämän myötä sain itselleni 'vastauksia' (kysymyksiä pohdittavaksi) juurikin niitä tunteita kohtaan joita en ole osannut tänne selittää muulla tavalla kuin sanoin 'hankalaa' yms. Ehkä juurikin nuo asiat saa minut ottamaan sitä etäisyyttä ja tuskastumaan omista tuntemuksistani. En jollakin tapaa itsekään käsitä niitä, enkä juurikaan koe ymmärrettäväksi miten toiseen voisi rakastua tämmöisen myötä, ihastumisen ymmärrän jollakin tapaa..
Itse tiedän hyvinkin todellisen rakkauden tunteen, ihastumisen jne joten silläkin kirjeihastuminen on kummallista. Ja mitä tulee tuohon 'haluatte lähestulkoon väkisin rakastua ulkomaalaisiin vankeihin.', tarkoitus tällä blogilla olikin tasoittaa tuota kaikkea 'rakkaushömppää', kertoa ystävyydestä ja käsitellä niitä asioita täällä. Mutta kas kummaa, miten kaikki muuttuikin ja nyt käsittelen juurikin noita samoja asioita tänne. Olemme A:n kanssa kyllä puhuneet tästä ja sanonutkin, etten voi luvata kuuta taivaalta tai että olisin häntä odottamassa, koska en voi lopettaa elämästä elämääni tai pysäyttää elämääni monen moneksi vuodeksi vain hänen takiaan.
Olen useita kertoja kyseenalaistanut tunteeni häntä kohtaan ja hänen minua, mutta sitähän ei täältä voikaan lukea koska en omia kirjeitäni tänne ole ikinä rustannut. Joten suuri osa tästä kirjoittelusta jää täysin pimentoon.
Ja ei, en ole täysin ihastuksesta sokaistu akka. Tottakai epäröin, otan etäisyyttä aika-ajoin jne. En vain kerro ehkä tarpeeksi niistä asioista tänne.
En aio puolustella ketään, en edes itseäni. Tiedostan kyllä A:n tuomion, sen raakuuden ja kaiken muun siihen liittyvän. Tiedostan miten yksinäistä hänellä on vankilassa, mutta en sääli häntä. En hyväksy hänen tekoaan tai pahoittele siitä. Teoilla on seuraukset ja jokaisella on vastuunsa kannettavanaan.
Olen useita kertoja kyseenalaistanut tunteeni häntä kohtaan ja hänen minua, mutta sitähän ei täältä voikaan lukea koska en omia kirjeitäni tänne ole ikinä rustannut. Joten suuri osa tästä kirjoittelusta jää täysin pimentoon.
Ja ei, en ole täysin ihastuksesta sokaistu akka. Tottakai epäröin, otan etäisyyttä aika-ajoin jne. En vain kerro ehkä tarpeeksi niistä asioista tänne.
En aio puolustella ketään, en edes itseäni. Tiedostan kyllä A:n tuomion, sen raakuuden ja kaiken muun siihen liittyvän. Tiedostan miten yksinäistä hänellä on vankilassa, mutta en sääli häntä. En hyväksy hänen tekoaan tai pahoittele siitä. Teoilla on seuraukset ja jokaisella on vastuunsa kannettavanaan.
Jos A olisi joskus _ikinä_ väittänyt olevansa jollakin tapaa syytön tekoonsa tai vangittuna syyttömänä tms, olisin lopettanut kirjoittamisen jo aikaa sitten.
Kiitos vielä kommentistasi. Vastasin nyt sen verran mitä kerkeän ja voin palata asiaan vielä, sitten kun kiireiltäni kerkeän.
Kiitos vielä kommentistasi. Vastasin nyt sen verran mitä kerkeän ja voin palata asiaan vielä, sitten kun kiireiltäni kerkeän.
perjantai 11. tammikuuta 2013
Some questions and answers..
Kuinka moni teistä kirjoittaa vangille? Tai ylipäänsä, kuinka monella teistä on kirjekavereita?
Multa on kyselty paljon, että miks kirjotan ja miten päädyin kirjottaan ja miksi juuri hän jaada jaada.. Oon ihan sika huono sanomaan noihin mitään, miten sitä nyt perustelee miksi valitsi juuri yhden monista hyvistä vaihtoehdoista? Tottakai siinä on aina joku *klikki*, mikä auttaa päätöksen teossa. Mä koin A:n ehkä siksi tosi läheiseksi ja helpoksi tyypiksi tutusta, koska hän on matkustanut ympäri eurooppaa ja asunutkin täällä vuoden jos toisenkin.. Hän myös haaveilee joskus vielä muuttavansa takaisin eurooppaan, tänne hän kaipaa. Joten hänen on helppo ymmärtää kulttuurieroja ilman sen kummempaa vääntämistä..
Tietysti myös tuomion pituus vaikutti, mikä on A:lla pitkä ja hän on istunut siitä vasta reilun pari vuotta. Tarkoituksenahan ei ollut ihastua korviaan myöten, vaan löytää kiva, erilainen ystävä ja piristää tämän elämää muurien sisällä, joten pitkä tuomio ei ollut mikään este kirjoitukselle. Oikeastaan päin vastoin.
A ei ollut ainoa kirjekaveri, näitähän oli useampikin. Yksi aivan kreisi, jonka feidasin jokunen tovi sitten ja sitten oli myös Dwight, jolle en koskaan vastannut enään. En vain kokenut pystyväni tutustumaan uuteen tyyppiin vaikka hän vaikuttikin kivalta tyypiltä. Olen viime aikoina miettinyt toisen kirjekaverin hommaamista tasapainottaakseni mun ja A:n kirjoittelua, mutta en sitten tiedä.. Saa nähdä! Mitä mieltä te olette?
Sain myös jokusen kysymyksen A:n tuomiosta. En tiedä olenko edes kertonut, mutta A on ollut ennen nykyistä tuomiotaan kerran (ainakin) vankilassa murtovarkaudesta.. Nyt viimeksi A sai 30 vuoden tuomion taposta ja tietysti piti sisällään paljon muuta, 10 vuotta ehdonalaisen rikkomisesta, mutta käsittääkseni tuomiota on lyhennetty jo rutkasti. Tiedän, että tuomiot herättävät lisäkysymyksiä ja olen valmis harkitsemaan niihin vastaamista, mutta minkäänlaista moraalisaarnaa en jaksa tai aio kuunnella, sillä itsehän olen päätökseni tehnyt tietäen A:n taustoista.
Ja kyllä, päässänikin on varmasti jotain vikaa ;)haha. Ja ei, en kuvittele voivani muuttaa A:ta tai kuvittele, että voisin jollain tapaa "pelastaa" tämän. En ole mikään pyhimys tai ihmeidentekijä. En aio sanoa, että kaikki tekevät virheitä, koska sen sanonnan alle näitä tekoja ei voi laskea. Mutta jos haluatte, voitte kommenttikenttään kirjoittaa mielipiteenne ja kysymyksiä, jotka esitän herralle itselleen. Minähän en ole mikään puolustelemaan A:ta, joten antakaa hänelle edes mahdollisuus tehdä se itse jos hän niin kokee. Kiitos.
Palailen seuraavan kerran kirjeen merkeissä, joten until then; Bye!
-Rousi
Multa on kyselty paljon, että miks kirjotan ja miten päädyin kirjottaan ja miksi juuri hän jaada jaada.. Oon ihan sika huono sanomaan noihin mitään, miten sitä nyt perustelee miksi valitsi juuri yhden monista hyvistä vaihtoehdoista? Tottakai siinä on aina joku *klikki*, mikä auttaa päätöksen teossa. Mä koin A:n ehkä siksi tosi läheiseksi ja helpoksi tyypiksi tutusta, koska hän on matkustanut ympäri eurooppaa ja asunutkin täällä vuoden jos toisenkin.. Hän myös haaveilee joskus vielä muuttavansa takaisin eurooppaan, tänne hän kaipaa. Joten hänen on helppo ymmärtää kulttuurieroja ilman sen kummempaa vääntämistä..
Tietysti myös tuomion pituus vaikutti, mikä on A:lla pitkä ja hän on istunut siitä vasta reilun pari vuotta. Tarkoituksenahan ei ollut ihastua korviaan myöten, vaan löytää kiva, erilainen ystävä ja piristää tämän elämää muurien sisällä, joten pitkä tuomio ei ollut mikään este kirjoitukselle. Oikeastaan päin vastoin.
A ei ollut ainoa kirjekaveri, näitähän oli useampikin. Yksi aivan kreisi, jonka feidasin jokunen tovi sitten ja sitten oli myös Dwight, jolle en koskaan vastannut enään. En vain kokenut pystyväni tutustumaan uuteen tyyppiin vaikka hän vaikuttikin kivalta tyypiltä. Olen viime aikoina miettinyt toisen kirjekaverin hommaamista tasapainottaakseni mun ja A:n kirjoittelua, mutta en sitten tiedä.. Saa nähdä! Mitä mieltä te olette?
Sain myös jokusen kysymyksen A:n tuomiosta. En tiedä olenko edes kertonut, mutta A on ollut ennen nykyistä tuomiotaan kerran (ainakin) vankilassa murtovarkaudesta.. Nyt viimeksi A sai 30 vuoden tuomion taposta ja tietysti piti sisällään paljon muuta, 10 vuotta ehdonalaisen rikkomisesta, mutta käsittääkseni tuomiota on lyhennetty jo rutkasti. Tiedän, että tuomiot herättävät lisäkysymyksiä ja olen valmis harkitsemaan niihin vastaamista, mutta minkäänlaista moraalisaarnaa en jaksa tai aio kuunnella, sillä itsehän olen päätökseni tehnyt tietäen A:n taustoista.
Ja kyllä, päässänikin on varmasti jotain vikaa ;)haha. Ja ei, en kuvittele voivani muuttaa A:ta tai kuvittele, että voisin jollain tapaa "pelastaa" tämän. En ole mikään pyhimys tai ihmeidentekijä. En aio sanoa, että kaikki tekevät virheitä, koska sen sanonnan alle näitä tekoja ei voi laskea. Mutta jos haluatte, voitte kommenttikenttään kirjoittaa mielipiteenne ja kysymyksiä, jotka esitän herralle itselleen. Minähän en ole mikään puolustelemaan A:ta, joten antakaa hänelle edes mahdollisuus tehdä se itse jos hän niin kokee. Kiitos.
Palailen seuraavan kerran kirjeen merkeissä, joten until then; Bye!
-Rousi
maanantai 7. tammikuuta 2013
Feliz Navidad Y Feliz Nuevo Ano!
(Tai jotain sinnepäin! hah) A toivottelee siis hyviä jouluja ja onnellista uutta vuotta, niin minulle kuin teillekin!
Huutelinkin Facebookissa eilen, että FOXilta tuli jakso Amerikan kovimmista vankiloista ja tälläkertaa esittelyssä oli kuin olikin samainen vankila missä A is serving his time. Tää on hirveetä, kun en löydä näitä sanoja suomeksi? Miksi tätä kutsutaan? Haha. No kuitenkin, olin ihan varma että vilahdukselta herran näin, mutta luulen että se oli vain toiveiden ja mielikuvituksen tuotetta. Who knows!
Todellisuus iski lujaa vasten kasvoja, kun näki omin silmin millaisessa mestassa se herra aikansa kuluttaa. Mielestäni Sterlingin vankila ei ollut kyllä yhtään niin karmivan näköinen mesta kuin monet ohjelmassa 'esitellyistä' vankiloista.. Joten eiköhän se sielä pärjää.. Onhan se sentään Coloradon kaikista tiukimmin vartioitu vankila.. (Kyseisen ohjelman löytää varmasti niin YouTubesta kuin muualtakin netin syövereistä)
Eilen ja toissapäivänä oli myös vierailut peruttu tässä samaisessa vankilassa, kyllä kourasi mahaa pahemman kerran.. Mitähän sielä tällä kertaa ollaan rettelöity. Noh, täytyy varmaankin kirjoittaa se viides kirje viikkoon, että saa tietää. Herra kun ei asiasta varmastikaan mainitse, ettei Neiti Suomi säikähdä, muahah. ;)
Kerroinkin, että ollaan pidetty pientä taukoa kirjoittelussa ja nyt ollaan back in business. Jotenkaan en vain pääse kärryille omista tunnekiemuroistani, enkä ajatellut kovin suurta kiirettä pitää niiden selvittelyssä. A on onneksi yksi kärsivällisimmistä ja ymmärtäväisimmistä ihmisistä joita tunnen, tyyppi ymmärtää ihan täysin. Ja mihinkäs meillä olisikaan kiirus, niin, ei mihinkään.
Kirje oli suurimmaksi osaksi arkista höpöttelyä joulusta ja joulun/uudenvuoden perinteistä sekä lumentulosta. Coloradossa olikin tullut hurjasti lunta yhden yön aikana, A:n arvion mukaan 10cm!
'It just snowed yesterday like 4 inches.. It was nice watching it fall, but when I had to go outside I got all cold and I hate it... Hahah!' Kunnon vilukissa ;)
'What do you and your family usually do for christmas? Mine, well we just open present's and eat a lot of good food... Me and my cousins play football too, then we'll go out that night to christmas parties and get drunk or whatever we decide to do... But always we have fun.. Then we do it again the next week for New Year's...'
Täällä suomessa on ehkä hieman eri meininki, mutta olishan se hauska kokeilla amerikan versiotakin!
Ja kun ei onneksi ollakaan kun monta kirjettä jo väännetty näistä tunteista, niin eihän sitä kannata vielä lopettaakaan! Hyvään alkuun kun ollaan päästy ;)
'I don't quite know what feelings you may have for me but I've got some for you... I don't wanna ruin something good for the future by going too fast... In one of your letters you said I've got half of your heart already and you wanna let me have the other half, but I don't want it unless you want me to have it.. Things will go the way they are intended to go and we've got no control of that... But I don't want this to be ruined by going fast.. So I agree, let's slow it down... But no matter what, I'll always be here for you no matter what.. I PROMISE!!'
Olen ehkä hieman juntti suomalainen, joka ei osaa kääntää tunteitaan sanoiksi saati sitten toiselle kielelle. Mutta enköhän opi vielä?
Puhuttiin myös siitä päivästä, kun tapaamme ekan kerran. Se päivä tuskin on tapahtumassa lähiaikoina, mutta ainahan sitä haaveilla voi.
'The day we do meet will be a good day... I don't think I'd be able to let go of you..;-)... It'd be a nice day tough...'
A on myös kertonut jo ekasessa kirjeessään tulevansa armeija -perheestä ja jo pikku pojasta halusi tulla isänsä kaltaiseksi arvostetuksi mieheksi ja työskennellä armeijalle. No, aina ei mene onnenlahjat tasan ja nyt kävi näin jne jne. Tyyppi silti tietää mitä olisi halunnut tehdä. Hän toivoo, että myös hänen omat lapsensa kulkisivat isoisän jalanjälkiä, sitten kun hän niitä omia lapsia joskus saa...
'I wish I joined... I wanted to be in the Infantry.. I'd be on the front lines but I'd be going for a good cause.. And I'd want to jump outta planes like my dad did... But oh well.. I'll pray that if I have kids they'll do better than me...:-)...'
..Ja niin toivon minäkin!
Ollaan myös puhuttu hänen koiristaan Baby D:stä ja Mugsly:stä. Mugsly on valitettavasti jo päässyt koirataivaaseen ja A kaipaakin tätä kovasti. Baby D:stä hänellä onkin paljon kerrottavaa; kuten se, miksi koira jonka nimi oli alunperin Mami, muuttuikin Baby D:ksi... Haha.
'I miss Mugsly.. She made me mad a lot but I still loved her... As for Baby D.. Well my dad got it from a movie, and what would it look like if me and him were calling out "Mami, Mami", that's weird for guys... HAHAHHA. So we got Baby D.. :-)..'
Niin ja koirahan on rodultaan chihuhahua, haahha. Sanoinkin A:lle että voin niin nähdä silmissäni tuon Badassin menevän ympäriinsä huudellen pienen pientä Mamia ;) Hahhah. So Gay.
'Ps. If you're reading this the Mayans were wrong about the world ending!!! Good thing I've got Aztec blood in me and not Mayan!! HAHAHA!! :-))'
Ja siis kirjehän oli kirjoitettu 20.12, joka kirjattiin vasta jouluaattona ja lähetettiin myöhemmin. Onneksi pyhät on ohi ja posti alkaa kulkemaan taas takkuamatta, toivottavasti..
Bye Bye for now,
Love,
R0usi
Huutelinkin Facebookissa eilen, että FOXilta tuli jakso Amerikan kovimmista vankiloista ja tälläkertaa esittelyssä oli kuin olikin samainen vankila missä A is serving his time. Tää on hirveetä, kun en löydä näitä sanoja suomeksi? Miksi tätä kutsutaan? Haha. No kuitenkin, olin ihan varma että vilahdukselta herran näin, mutta luulen että se oli vain toiveiden ja mielikuvituksen tuotetta. Who knows!
Todellisuus iski lujaa vasten kasvoja, kun näki omin silmin millaisessa mestassa se herra aikansa kuluttaa. Mielestäni Sterlingin vankila ei ollut kyllä yhtään niin karmivan näköinen mesta kuin monet ohjelmassa 'esitellyistä' vankiloista.. Joten eiköhän se sielä pärjää.. Onhan se sentään Coloradon kaikista tiukimmin vartioitu vankila.. (Kyseisen ohjelman löytää varmasti niin YouTubesta kuin muualtakin netin syövereistä)
Eilen ja toissapäivänä oli myös vierailut peruttu tässä samaisessa vankilassa, kyllä kourasi mahaa pahemman kerran.. Mitähän sielä tällä kertaa ollaan rettelöity. Noh, täytyy varmaankin kirjoittaa se viides kirje viikkoon, että saa tietää. Herra kun ei asiasta varmastikaan mainitse, ettei Neiti Suomi säikähdä, muahah. ;)
Kerroinkin, että ollaan pidetty pientä taukoa kirjoittelussa ja nyt ollaan back in business. Jotenkaan en vain pääse kärryille omista tunnekiemuroistani, enkä ajatellut kovin suurta kiirettä pitää niiden selvittelyssä. A on onneksi yksi kärsivällisimmistä ja ymmärtäväisimmistä ihmisistä joita tunnen, tyyppi ymmärtää ihan täysin. Ja mihinkäs meillä olisikaan kiirus, niin, ei mihinkään.
Kirje oli suurimmaksi osaksi arkista höpöttelyä joulusta ja joulun/uudenvuoden perinteistä sekä lumentulosta. Coloradossa olikin tullut hurjasti lunta yhden yön aikana, A:n arvion mukaan 10cm!
'It just snowed yesterday like 4 inches.. It was nice watching it fall, but when I had to go outside I got all cold and I hate it... Hahah!' Kunnon vilukissa ;)
'What do you and your family usually do for christmas? Mine, well we just open present's and eat a lot of good food... Me and my cousins play football too, then we'll go out that night to christmas parties and get drunk or whatever we decide to do... But always we have fun.. Then we do it again the next week for New Year's...'
Täällä suomessa on ehkä hieman eri meininki, mutta olishan se hauska kokeilla amerikan versiotakin!
Ja kun ei onneksi ollakaan kun monta kirjettä jo väännetty näistä tunteista, niin eihän sitä kannata vielä lopettaakaan! Hyvään alkuun kun ollaan päästy ;)
'I don't quite know what feelings you may have for me but I've got some for you... I don't wanna ruin something good for the future by going too fast... In one of your letters you said I've got half of your heart already and you wanna let me have the other half, but I don't want it unless you want me to have it.. Things will go the way they are intended to go and we've got no control of that... But I don't want this to be ruined by going fast.. So I agree, let's slow it down... But no matter what, I'll always be here for you no matter what.. I PROMISE!!'
Olen ehkä hieman juntti suomalainen, joka ei osaa kääntää tunteitaan sanoiksi saati sitten toiselle kielelle. Mutta enköhän opi vielä?
Puhuttiin myös siitä päivästä, kun tapaamme ekan kerran. Se päivä tuskin on tapahtumassa lähiaikoina, mutta ainahan sitä haaveilla voi.
'The day we do meet will be a good day... I don't think I'd be able to let go of you..;-)... It'd be a nice day tough...'
A on myös kertonut jo ekasessa kirjeessään tulevansa armeija -perheestä ja jo pikku pojasta halusi tulla isänsä kaltaiseksi arvostetuksi mieheksi ja työskennellä armeijalle. No, aina ei mene onnenlahjat tasan ja nyt kävi näin jne jne. Tyyppi silti tietää mitä olisi halunnut tehdä. Hän toivoo, että myös hänen omat lapsensa kulkisivat isoisän jalanjälkiä, sitten kun hän niitä omia lapsia joskus saa...
'I wish I joined... I wanted to be in the Infantry.. I'd be on the front lines but I'd be going for a good cause.. And I'd want to jump outta planes like my dad did... But oh well.. I'll pray that if I have kids they'll do better than me...:-)...'
..Ja niin toivon minäkin!
Ollaan myös puhuttu hänen koiristaan Baby D:stä ja Mugsly:stä. Mugsly on valitettavasti jo päässyt koirataivaaseen ja A kaipaakin tätä kovasti. Baby D:stä hänellä onkin paljon kerrottavaa; kuten se, miksi koira jonka nimi oli alunperin Mami, muuttuikin Baby D:ksi... Haha.
'I miss Mugsly.. She made me mad a lot but I still loved her... As for Baby D.. Well my dad got it from a movie, and what would it look like if me and him were calling out "Mami, Mami", that's weird for guys... HAHAHHA. So we got Baby D.. :-)..'
Niin ja koirahan on rodultaan chihuhahua, haahha. Sanoinkin A:lle että voin niin nähdä silmissäni tuon Badassin menevän ympäriinsä huudellen pienen pientä Mamia ;) Hahhah. So Gay.
'Ps. If you're reading this the Mayans were wrong about the world ending!!! Good thing I've got Aztec blood in me and not Mayan!! HAHAHA!! :-))'
Ja siis kirjehän oli kirjoitettu 20.12, joka kirjattiin vasta jouluaattona ja lähetettiin myöhemmin. Onneksi pyhät on ohi ja posti alkaa kulkemaan taas takkuamatta, toivottavasti..
Bye Bye for now,
Love,
R0usi
lauantai 29. joulukuuta 2012
Heipä hei, rakkaat lukijat.
Taas olen pitänyt tovin hiljaiseloa blogin puolella, no hiljaista on kirjerintamallakin... En tiedä onko jotain sattnut vai ovatko ne nämä pyhät jotka pitävät kirjeet poissa postilaatikostani... Vai mikä lie sitten.. Noh, kuitenkin päätin tulla heittämään uuden vuoden tervehdykset meiltä molemmilta tänne. Eli hirrveen hyvää uuttavuotta teille kaikille, MUISK!
Hehe, oli tällä eukolla muutakin joristavaa! Kävin pitkästä aikaa lukasemassa viestit Facebookista ja sielä odottikin aikas iso yllätys, johonka tarvitsen teidän mielipiteenne. Viesti kuului näin:
"Hei!
Lähetin sinulle myös sähköpostia, mutten ole varma saapuiko se perille. Olen aloitteleva freelancer-toimittaja ja haluaisin kirjoittaa naistenlehteen suunnatun artikkelin suomalaisten naisten kirjeenvaihdosta vankien kanssa. Löysin Waiting for your letter -blogisi ja päätin sen kautta ottaa sinuun yhteyttä. Tarkoitukseni siis olisi kirjoittaa ehdottoman asiallinen artikkeli siitä, millaista on kirjoittaa vangin kanssa, millaisia tuntemuksia se itsessä herättää, millaista on blogata aiheesta jne. eli ei mitään sensaatiohakuista juttua, vaan artikkeli naisnäkökulmasta. Olisitko kiinnostunut tulemaan haastateltavaksi? Olen lähettänyt samanlaista postia myös Häkkitiikeri ja valkoinen enkeli -blogin kirjoittajalle ja olisi hienoa saada teidät molemmat haastateltavaksi."
No, mitä mieltä olette? Pitäisikö tuohon muka lähteä mukaan?
Terveisin, arkajalka!
Hehe, oli tällä eukolla muutakin joristavaa! Kävin pitkästä aikaa lukasemassa viestit Facebookista ja sielä odottikin aikas iso yllätys, johonka tarvitsen teidän mielipiteenne. Viesti kuului näin:
"Hei!
Lähetin sinulle myös sähköpostia, mutten ole varma saapuiko se perille. Olen aloitteleva freelancer-toimittaja ja haluaisin kirjoittaa naistenlehteen suunnatun artikkelin suomalaisten naisten kirjeenvaihdosta vankien kanssa. Löysin Waiting for your letter -blogisi ja päätin sen kautta ottaa sinuun yhteyttä. Tarkoitukseni siis olisi kirjoittaa ehdottoman asiallinen artikkeli siitä, millaista on kirjoittaa vangin kanssa, millaisia tuntemuksia se itsessä herättää, millaista on blogata aiheesta jne. eli ei mitään sensaatiohakuista juttua, vaan artikkeli naisnäkökulmasta. Olisitko kiinnostunut tulemaan haastateltavaksi? Olen lähettänyt samanlaista postia myös Häkkitiikeri ja valkoinen enkeli -blogin kirjoittajalle ja olisi hienoa saada teidät molemmat haastateltavaksi."
No, mitä mieltä olette? Pitäisikö tuohon muka lähteä mukaan?
Terveisin, arkajalka!
perjantai 14. joulukuuta 2012
"My love, My heart, My everything..."
Pitkästä aikaa pääsen päivittämään tapahtumia tänne. Viime kerrasta onkin jo jokunen tovi ja kirjeitä on kerennytkin kertyä. Mitään tähdellistä muutosta ei ole tapahtunut suuntaan saati toiseen, eli "paikallaan junnataan" edelleen.
Muutamalla(?) lukijalla oli joitakin kysymyksiä A:sta, tuomiosta jne? toivomus olisi, että esittäisitte ne minulle ja kysyn häneltä itseltään vastauksen niin, että hän voi sen omin sanoin kertoa. Jos kuitenkin käy niin, että A ei halua vastailla kysymyksiinne, voin minä niihin parhaani mukaan vastata.
Niinkuin kerkesin jo käydä kertomassa, mulla oli teknisiä ongelmia ja sen takia en ole päässyt kirjoittelemaan. Sillä välin, kun osa on käynyt kärppänä kyttäämässä josko olisi uusi kirjoitus ilmestynyt olen vastaanottanut muutamia kirjeitä ja ne kauan odotetut kuvat. Sydänhän siinä suli ja ääneen taisin tuumata, jotta Hello Handsome! Mutta enköhän mene jo itse asiaan.
Ensimmäinen lause kirjeessä pisti hymyilyttämään, koska se oli jotenkin vaan hurjan osuva: "I've been waiting for a letter from you..."
A vakuuttelee voivansa hyvin, kuiten jostain syystä en usko sitä. Kirjeen alku vaikuttaa kovin paljon siltä, että vaisut fiilikset oli. Rapakon tuolla puolen kuitenkin siis asiat ok.. Hän vaihtaa puheenaiheen säähän ja kertoo kuinka paljon haluaisi olla täällä rakentelemassa lumiukkoja meidän kanssa. Silloin siellä satoi paljon lunta, kun täällä ei ollut satanut hiutalettakaan. Sulavasti aihe suuntautuu jälleen meihin.
"I can honestly say that we're both confused but yet we feel the same way... There's something about you that I'm falling in love with, I don't know if it's the fact that you see the good in me or how you just make me feel.. But everyday I love you more and more..."
Rakkaudentunnustusta kaipasin vähiten tässä vaiheessa. En tiedä johtuuko se tasan vain siitä, kuinka pahasti omat tunteet heittävät kärrynpyörää vai siitä, että pää käskee perääntymään mutta sydän uhkaa heittäytyä mukaan? Kuitenkin jokainen sana tuntui hyvältä, jokseenkin pelottavalta. Onneksi A ymmärtää täysin heittelehteviä tuntemuksiani, tukee täysin ja parhaansa mukaan koittaa antaa tilaa tilanteen kehittymiselle, suuntaan ja toiseen.
Hän sanoikin jotain mikä kuvasi tunteitani todenteolla.
"I feel the same as you.. Like I should back away, but I know I can't."
Tunnelmaa hän "kevensi" palaamalla Special guy/girl keskusteluun (If you remember that?).
"I think I may have found my special girl.. She's wonderful but only time will tell if I'm her special guy.. Oh how I hope I am!! ;-)"
Kerroin hänelle kirjeessäni siitä, että olen huolissani että minä särjen hänen sydämensä, mitä en tietenkään halua. Ja siksi pyysinkin, että hidastaisimme tahtia reippaasti.
"If you'll give me your heart I'll take it.. I wont break it, I'll do the best I can to make you happy everyday.. As for mine being broke, well... It's happened before and yeah it hurts, but all wounds heal with time... But if love is for real a heart will never break..."
Jotenkin nuo sanat saivat sappeni kiehumaan. Sanoinkin A:lle, että en pidä hänen tavastaan "uhrautua" tuolla tavoin. Jotenkin vastaus rosahti korvaani, enkä todellakaan pitänyt siitä.
Ensimmäistä kertaa myös puhuimme hieman enemmän tästä blogista ja herra kertoi oman mielipiteensä siitä, vihdoinkin. Hänellä oli myös terveiset Marialle ja Antoniolle.
"As for that blog... That's cool, let people know how you feel about me and us.. That's cool, Maria and Antonio are getting married, send them my best wishes!"
En ole halunnut udella A:n asioista, mutta yksi asia painoi ja painoi mieltäni ja siksi rohkenin siitä kysymään. Jengi-asiaa.
"Nope I'm not in a gang but I do chill with a lot of them.. It's not worth it... My homie Leroy died of gangs and a lot of my homies are locked up because of it too... I'm locked up cause my cousins are in one and I took their side against their rivals but I'm not in one..."
En ole varma mitä ajatella vastauksesta, mutta olen sanonut A:lle, että se on hänen käsissään mitä kertoo ja kuinka totuudenmukaisesti. Hän tietää tarkalleen, että luottamus ja rehellisyys ovat suuria asioita elämässäni ja jos hän päättää olla kunnioittamatta niitä, en halua hänen kanssaan olla tekemisissä. Mutta niinkuin sanoin, se on hänen käsissään...
Puhuimme kirjeiden sävyn muuttumisesta, tunteista ja ensimmäisistä kirjeistä. Hän muisti myös, että olemme kirjoitelleet nyt 7 kuukautta. Hui, aika menee nopsaa.
Muistan tasan tarkkaan oman kirjeeni ja joka kerta kun ajattelen sitä, saan suunnattoman hihittelykohtauksen. Ou mi loord, mitä päässäni silloin liikkuikaan? A kysyi miksi kirjoitin juuri hänelle, enkä oikeastaan muista. Yksi syy oli muistaakseni se, että meillä on lähekkäin syntymäpäivät ja hänen synttärinsä olivat kerenneet jo mennä, mutta tahdoin onnitella. Niin ja kyllähän se ulkonäkökin vaikutti, tyyppi näytti kuvassaan juuri siltä kuin onkin: rennolta ja hauskalta tyypiltä, jonka kanssa on helppo keskustella asiasta kuin asiasta. Maybe that's the thing what made my heart melt.
"I'm glad I make you happy.. I'm sorry I can't be there with you in person.. 7 months we've been writing.. Are you happy the way things have changed in such a short time or no? I am. I feel like someone loves me for me.. And on top of that, she's a wonderful mother.. I wish I could be there to make you happy.. I promise I will one day..."
Ja niin, jälleen sydän takoo tietään pihalle. Mainitsinko jo kuvat? "My love, My heart, My everything..."
Muutamalla(?) lukijalla oli joitakin kysymyksiä A:sta, tuomiosta jne? toivomus olisi, että esittäisitte ne minulle ja kysyn häneltä itseltään vastauksen niin, että hän voi sen omin sanoin kertoa. Jos kuitenkin käy niin, että A ei halua vastailla kysymyksiinne, voin minä niihin parhaani mukaan vastata.
Niinkuin kerkesin jo käydä kertomassa, mulla oli teknisiä ongelmia ja sen takia en ole päässyt kirjoittelemaan. Sillä välin, kun osa on käynyt kärppänä kyttäämässä josko olisi uusi kirjoitus ilmestynyt olen vastaanottanut muutamia kirjeitä ja ne kauan odotetut kuvat. Sydänhän siinä suli ja ääneen taisin tuumata, jotta Hello Handsome! Mutta enköhän mene jo itse asiaan.
Ensimmäinen lause kirjeessä pisti hymyilyttämään, koska se oli jotenkin vaan hurjan osuva: "I've been waiting for a letter from you..."
A vakuuttelee voivansa hyvin, kuiten jostain syystä en usko sitä. Kirjeen alku vaikuttaa kovin paljon siltä, että vaisut fiilikset oli. Rapakon tuolla puolen kuitenkin siis asiat ok.. Hän vaihtaa puheenaiheen säähän ja kertoo kuinka paljon haluaisi olla täällä rakentelemassa lumiukkoja meidän kanssa. Silloin siellä satoi paljon lunta, kun täällä ei ollut satanut hiutalettakaan. Sulavasti aihe suuntautuu jälleen meihin.
"I can honestly say that we're both confused but yet we feel the same way... There's something about you that I'm falling in love with, I don't know if it's the fact that you see the good in me or how you just make me feel.. But everyday I love you more and more..."
Rakkaudentunnustusta kaipasin vähiten tässä vaiheessa. En tiedä johtuuko se tasan vain siitä, kuinka pahasti omat tunteet heittävät kärrynpyörää vai siitä, että pää käskee perääntymään mutta sydän uhkaa heittäytyä mukaan? Kuitenkin jokainen sana tuntui hyvältä, jokseenkin pelottavalta. Onneksi A ymmärtää täysin heittelehteviä tuntemuksiani, tukee täysin ja parhaansa mukaan koittaa antaa tilaa tilanteen kehittymiselle, suuntaan ja toiseen.
Hän sanoikin jotain mikä kuvasi tunteitani todenteolla.
"I feel the same as you.. Like I should back away, but I know I can't."
Tunnelmaa hän "kevensi" palaamalla Special guy/girl keskusteluun (If you remember that?).
"I think I may have found my special girl.. She's wonderful but only time will tell if I'm her special guy.. Oh how I hope I am!! ;-)"
Kerroin hänelle kirjeessäni siitä, että olen huolissani että minä särjen hänen sydämensä, mitä en tietenkään halua. Ja siksi pyysinkin, että hidastaisimme tahtia reippaasti.
"If you'll give me your heart I'll take it.. I wont break it, I'll do the best I can to make you happy everyday.. As for mine being broke, well... It's happened before and yeah it hurts, but all wounds heal with time... But if love is for real a heart will never break..."
Jotenkin nuo sanat saivat sappeni kiehumaan. Sanoinkin A:lle, että en pidä hänen tavastaan "uhrautua" tuolla tavoin. Jotenkin vastaus rosahti korvaani, enkä todellakaan pitänyt siitä.
Ensimmäistä kertaa myös puhuimme hieman enemmän tästä blogista ja herra kertoi oman mielipiteensä siitä, vihdoinkin. Hänellä oli myös terveiset Marialle ja Antoniolle.
"As for that blog... That's cool, let people know how you feel about me and us.. That's cool, Maria and Antonio are getting married, send them my best wishes!"
En ole halunnut udella A:n asioista, mutta yksi asia painoi ja painoi mieltäni ja siksi rohkenin siitä kysymään. Jengi-asiaa.
"Nope I'm not in a gang but I do chill with a lot of them.. It's not worth it... My homie Leroy died of gangs and a lot of my homies are locked up because of it too... I'm locked up cause my cousins are in one and I took their side against their rivals but I'm not in one..."
En ole varma mitä ajatella vastauksesta, mutta olen sanonut A:lle, että se on hänen käsissään mitä kertoo ja kuinka totuudenmukaisesti. Hän tietää tarkalleen, että luottamus ja rehellisyys ovat suuria asioita elämässäni ja jos hän päättää olla kunnioittamatta niitä, en halua hänen kanssaan olla tekemisissä. Mutta niinkuin sanoin, se on hänen käsissään...
Puhuimme kirjeiden sävyn muuttumisesta, tunteista ja ensimmäisistä kirjeistä. Hän muisti myös, että olemme kirjoitelleet nyt 7 kuukautta. Hui, aika menee nopsaa.
Muistan tasan tarkkaan oman kirjeeni ja joka kerta kun ajattelen sitä, saan suunnattoman hihittelykohtauksen. Ou mi loord, mitä päässäni silloin liikkuikaan? A kysyi miksi kirjoitin juuri hänelle, enkä oikeastaan muista. Yksi syy oli muistaakseni se, että meillä on lähekkäin syntymäpäivät ja hänen synttärinsä olivat kerenneet jo mennä, mutta tahdoin onnitella. Niin ja kyllähän se ulkonäkökin vaikutti, tyyppi näytti kuvassaan juuri siltä kuin onkin: rennolta ja hauskalta tyypiltä, jonka kanssa on helppo keskustella asiasta kuin asiasta. Maybe that's the thing what made my heart melt.
"I'm glad I make you happy.. I'm sorry I can't be there with you in person.. 7 months we've been writing.. Are you happy the way things have changed in such a short time or no? I am. I feel like someone loves me for me.. And on top of that, she's a wonderful mother.. I wish I could be there to make you happy.. I promise I will one day..."
Ja niin, jälleen sydän takoo tietään pihalle. Mainitsinko jo kuvat? "My love, My heart, My everything..."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
Anonyymi16. tammikuuta 2013 10.02