Taas olen pitänyt tovin hiljaiseloa blogin puolella, no hiljaista on kirjerintamallakin... En tiedä onko jotain sattnut vai ovatko ne nämä pyhät jotka pitävät kirjeet poissa postilaatikostani... Vai mikä lie sitten.. Noh, kuitenkin päätin tulla heittämään uuden vuoden tervehdykset meiltä molemmilta tänne. Eli hirrveen hyvää uuttavuotta teille kaikille, MUISK!
Hehe, oli tällä eukolla muutakin joristavaa! Kävin pitkästä aikaa lukasemassa viestit Facebookista ja sielä odottikin aikas iso yllätys, johonka tarvitsen teidän mielipiteenne. Viesti kuului näin:
"Hei!
Lähetin sinulle myös sähköpostia, mutten ole varma
saapuiko se perille. Olen aloitteleva freelancer-toimittaja ja haluaisin
kirjoittaa naistenlehteen suunnatun artikkelin suomalaisten naisten
kirjeenvaihdosta vankien kanssa. Löysin Waiting for your letter -blogisi
ja päätin sen kautta ottaa sinuun yhteyttä. Tarkoitukseni siis olisi
kirjoittaa ehdottoman asiallinen artikkeli siitä, millaista on
kirjoittaa vangin kanssa, millaisia tuntemuksia se itsessä herättää,
millaista on blogata aiheesta jne. eli ei mitään sensaatiohakuista
juttua, vaan artikkeli naisnäkökulmasta. Olisitko kiinnostunut tulemaan
haastateltavaksi? Olen lähettänyt samanlaista postia myös Häkkitiikeri
ja valkoinen enkeli -blogin kirjoittajalle ja olisi hienoa saada teidät
molemmat haastateltavaksi."
No, mitä mieltä olette? Pitäisikö tuohon muka lähteä mukaan?
Terveisin, arkajalka!
lauantai 29. joulukuuta 2012
perjantai 14. joulukuuta 2012
"My love, My heart, My everything..."
Pitkästä aikaa pääsen päivittämään tapahtumia tänne. Viime kerrasta onkin jo jokunen tovi ja kirjeitä on kerennytkin kertyä. Mitään tähdellistä muutosta ei ole tapahtunut suuntaan saati toiseen, eli "paikallaan junnataan" edelleen.
Muutamalla(?) lukijalla oli joitakin kysymyksiä A:sta, tuomiosta jne? toivomus olisi, että esittäisitte ne minulle ja kysyn häneltä itseltään vastauksen niin, että hän voi sen omin sanoin kertoa. Jos kuitenkin käy niin, että A ei halua vastailla kysymyksiinne, voin minä niihin parhaani mukaan vastata.
Niinkuin kerkesin jo käydä kertomassa, mulla oli teknisiä ongelmia ja sen takia en ole päässyt kirjoittelemaan. Sillä välin, kun osa on käynyt kärppänä kyttäämässä josko olisi uusi kirjoitus ilmestynyt olen vastaanottanut muutamia kirjeitä ja ne kauan odotetut kuvat. Sydänhän siinä suli ja ääneen taisin tuumata, jotta Hello Handsome! Mutta enköhän mene jo itse asiaan.
Ensimmäinen lause kirjeessä pisti hymyilyttämään, koska se oli jotenkin vaan hurjan osuva: "I've been waiting for a letter from you..."
A vakuuttelee voivansa hyvin, kuiten jostain syystä en usko sitä. Kirjeen alku vaikuttaa kovin paljon siltä, että vaisut fiilikset oli. Rapakon tuolla puolen kuitenkin siis asiat ok.. Hän vaihtaa puheenaiheen säähän ja kertoo kuinka paljon haluaisi olla täällä rakentelemassa lumiukkoja meidän kanssa. Silloin siellä satoi paljon lunta, kun täällä ei ollut satanut hiutalettakaan. Sulavasti aihe suuntautuu jälleen meihin.
"I can honestly say that we're both confused but yet we feel the same way... There's something about you that I'm falling in love with, I don't know if it's the fact that you see the good in me or how you just make me feel.. But everyday I love you more and more..."
Rakkaudentunnustusta kaipasin vähiten tässä vaiheessa. En tiedä johtuuko se tasan vain siitä, kuinka pahasti omat tunteet heittävät kärrynpyörää vai siitä, että pää käskee perääntymään mutta sydän uhkaa heittäytyä mukaan? Kuitenkin jokainen sana tuntui hyvältä, jokseenkin pelottavalta. Onneksi A ymmärtää täysin heittelehteviä tuntemuksiani, tukee täysin ja parhaansa mukaan koittaa antaa tilaa tilanteen kehittymiselle, suuntaan ja toiseen.
Hän sanoikin jotain mikä kuvasi tunteitani todenteolla.
"I feel the same as you.. Like I should back away, but I know I can't."
Tunnelmaa hän "kevensi" palaamalla Special guy/girl keskusteluun (If you remember that?).
"I think I may have found my special girl.. She's wonderful but only time will tell if I'm her special guy.. Oh how I hope I am!! ;-)"
Kerroin hänelle kirjeessäni siitä, että olen huolissani että minä särjen hänen sydämensä, mitä en tietenkään halua. Ja siksi pyysinkin, että hidastaisimme tahtia reippaasti.
"If you'll give me your heart I'll take it.. I wont break it, I'll do the best I can to make you happy everyday.. As for mine being broke, well... It's happened before and yeah it hurts, but all wounds heal with time... But if love is for real a heart will never break..."
Jotenkin nuo sanat saivat sappeni kiehumaan. Sanoinkin A:lle, että en pidä hänen tavastaan "uhrautua" tuolla tavoin. Jotenkin vastaus rosahti korvaani, enkä todellakaan pitänyt siitä.
Ensimmäistä kertaa myös puhuimme hieman enemmän tästä blogista ja herra kertoi oman mielipiteensä siitä, vihdoinkin. Hänellä oli myös terveiset Marialle ja Antoniolle.
"As for that blog... That's cool, let people know how you feel about me and us.. That's cool, Maria and Antonio are getting married, send them my best wishes!"
En ole halunnut udella A:n asioista, mutta yksi asia painoi ja painoi mieltäni ja siksi rohkenin siitä kysymään. Jengi-asiaa.
"Nope I'm not in a gang but I do chill with a lot of them.. It's not worth it... My homie Leroy died of gangs and a lot of my homies are locked up because of it too... I'm locked up cause my cousins are in one and I took their side against their rivals but I'm not in one..."
En ole varma mitä ajatella vastauksesta, mutta olen sanonut A:lle, että se on hänen käsissään mitä kertoo ja kuinka totuudenmukaisesti. Hän tietää tarkalleen, että luottamus ja rehellisyys ovat suuria asioita elämässäni ja jos hän päättää olla kunnioittamatta niitä, en halua hänen kanssaan olla tekemisissä. Mutta niinkuin sanoin, se on hänen käsissään...
Puhuimme kirjeiden sävyn muuttumisesta, tunteista ja ensimmäisistä kirjeistä. Hän muisti myös, että olemme kirjoitelleet nyt 7 kuukautta. Hui, aika menee nopsaa.
Muistan tasan tarkkaan oman kirjeeni ja joka kerta kun ajattelen sitä, saan suunnattoman hihittelykohtauksen. Ou mi loord, mitä päässäni silloin liikkuikaan? A kysyi miksi kirjoitin juuri hänelle, enkä oikeastaan muista. Yksi syy oli muistaakseni se, että meillä on lähekkäin syntymäpäivät ja hänen synttärinsä olivat kerenneet jo mennä, mutta tahdoin onnitella. Niin ja kyllähän se ulkonäkökin vaikutti, tyyppi näytti kuvassaan juuri siltä kuin onkin: rennolta ja hauskalta tyypiltä, jonka kanssa on helppo keskustella asiasta kuin asiasta. Maybe that's the thing what made my heart melt.
"I'm glad I make you happy.. I'm sorry I can't be there with you in person.. 7 months we've been writing.. Are you happy the way things have changed in such a short time or no? I am. I feel like someone loves me for me.. And on top of that, she's a wonderful mother.. I wish I could be there to make you happy.. I promise I will one day..."
Ja niin, jälleen sydän takoo tietään pihalle. Mainitsinko jo kuvat? "My love, My heart, My everything..."
Muutamalla(?) lukijalla oli joitakin kysymyksiä A:sta, tuomiosta jne? toivomus olisi, että esittäisitte ne minulle ja kysyn häneltä itseltään vastauksen niin, että hän voi sen omin sanoin kertoa. Jos kuitenkin käy niin, että A ei halua vastailla kysymyksiinne, voin minä niihin parhaani mukaan vastata.
Niinkuin kerkesin jo käydä kertomassa, mulla oli teknisiä ongelmia ja sen takia en ole päässyt kirjoittelemaan. Sillä välin, kun osa on käynyt kärppänä kyttäämässä josko olisi uusi kirjoitus ilmestynyt olen vastaanottanut muutamia kirjeitä ja ne kauan odotetut kuvat. Sydänhän siinä suli ja ääneen taisin tuumata, jotta Hello Handsome! Mutta enköhän mene jo itse asiaan.
Ensimmäinen lause kirjeessä pisti hymyilyttämään, koska se oli jotenkin vaan hurjan osuva: "I've been waiting for a letter from you..."
A vakuuttelee voivansa hyvin, kuiten jostain syystä en usko sitä. Kirjeen alku vaikuttaa kovin paljon siltä, että vaisut fiilikset oli. Rapakon tuolla puolen kuitenkin siis asiat ok.. Hän vaihtaa puheenaiheen säähän ja kertoo kuinka paljon haluaisi olla täällä rakentelemassa lumiukkoja meidän kanssa. Silloin siellä satoi paljon lunta, kun täällä ei ollut satanut hiutalettakaan. Sulavasti aihe suuntautuu jälleen meihin.
"I can honestly say that we're both confused but yet we feel the same way... There's something about you that I'm falling in love with, I don't know if it's the fact that you see the good in me or how you just make me feel.. But everyday I love you more and more..."
Rakkaudentunnustusta kaipasin vähiten tässä vaiheessa. En tiedä johtuuko se tasan vain siitä, kuinka pahasti omat tunteet heittävät kärrynpyörää vai siitä, että pää käskee perääntymään mutta sydän uhkaa heittäytyä mukaan? Kuitenkin jokainen sana tuntui hyvältä, jokseenkin pelottavalta. Onneksi A ymmärtää täysin heittelehteviä tuntemuksiani, tukee täysin ja parhaansa mukaan koittaa antaa tilaa tilanteen kehittymiselle, suuntaan ja toiseen.
Hän sanoikin jotain mikä kuvasi tunteitani todenteolla.
"I feel the same as you.. Like I should back away, but I know I can't."
Tunnelmaa hän "kevensi" palaamalla Special guy/girl keskusteluun (If you remember that?).
"I think I may have found my special girl.. She's wonderful but only time will tell if I'm her special guy.. Oh how I hope I am!! ;-)"
Kerroin hänelle kirjeessäni siitä, että olen huolissani että minä särjen hänen sydämensä, mitä en tietenkään halua. Ja siksi pyysinkin, että hidastaisimme tahtia reippaasti.
"If you'll give me your heart I'll take it.. I wont break it, I'll do the best I can to make you happy everyday.. As for mine being broke, well... It's happened before and yeah it hurts, but all wounds heal with time... But if love is for real a heart will never break..."
Jotenkin nuo sanat saivat sappeni kiehumaan. Sanoinkin A:lle, että en pidä hänen tavastaan "uhrautua" tuolla tavoin. Jotenkin vastaus rosahti korvaani, enkä todellakaan pitänyt siitä.
Ensimmäistä kertaa myös puhuimme hieman enemmän tästä blogista ja herra kertoi oman mielipiteensä siitä, vihdoinkin. Hänellä oli myös terveiset Marialle ja Antoniolle.
"As for that blog... That's cool, let people know how you feel about me and us.. That's cool, Maria and Antonio are getting married, send them my best wishes!"
En ole halunnut udella A:n asioista, mutta yksi asia painoi ja painoi mieltäni ja siksi rohkenin siitä kysymään. Jengi-asiaa.
"Nope I'm not in a gang but I do chill with a lot of them.. It's not worth it... My homie Leroy died of gangs and a lot of my homies are locked up because of it too... I'm locked up cause my cousins are in one and I took their side against their rivals but I'm not in one..."
En ole varma mitä ajatella vastauksesta, mutta olen sanonut A:lle, että se on hänen käsissään mitä kertoo ja kuinka totuudenmukaisesti. Hän tietää tarkalleen, että luottamus ja rehellisyys ovat suuria asioita elämässäni ja jos hän päättää olla kunnioittamatta niitä, en halua hänen kanssaan olla tekemisissä. Mutta niinkuin sanoin, se on hänen käsissään...
Puhuimme kirjeiden sävyn muuttumisesta, tunteista ja ensimmäisistä kirjeistä. Hän muisti myös, että olemme kirjoitelleet nyt 7 kuukautta. Hui, aika menee nopsaa.
Muistan tasan tarkkaan oman kirjeeni ja joka kerta kun ajattelen sitä, saan suunnattoman hihittelykohtauksen. Ou mi loord, mitä päässäni silloin liikkuikaan? A kysyi miksi kirjoitin juuri hänelle, enkä oikeastaan muista. Yksi syy oli muistaakseni se, että meillä on lähekkäin syntymäpäivät ja hänen synttärinsä olivat kerenneet jo mennä, mutta tahdoin onnitella. Niin ja kyllähän se ulkonäkökin vaikutti, tyyppi näytti kuvassaan juuri siltä kuin onkin: rennolta ja hauskalta tyypiltä, jonka kanssa on helppo keskustella asiasta kuin asiasta. Maybe that's the thing what made my heart melt.
"I'm glad I make you happy.. I'm sorry I can't be there with you in person.. 7 months we've been writing.. Are you happy the way things have changed in such a short time or no? I am. I feel like someone loves me for me.. And on top of that, she's a wonderful mother.. I wish I could be there to make you happy.. I promise I will one day..."
Ja niin, jälleen sydän takoo tietään pihalle. Mainitsinko jo kuvat? "My love, My heart, My everything..."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)