Vastaus Anonyymille!

Tällainen kysymys saavutti minut muutama ppäivä sitten ja päätin perhetyä oikein kunnolla tähän vastaamiseen.


Anonyymi16. tammikuuta 2013 10.02

Itse olen kirjoitellut yhden ulkomaalaisen vangin kanssa jo yli 10 vuotta, enkä edelleenkään ymmärrä miten joku voi ihastua pelkkien kirjeiden välityksellä? Mulle rakastaminen ja parisuhde on jotain niin paljon enemmän, kuin pelkkä kuiva paperi ja sanoja siinä. 

Ja muutenkin tuntuu, että jos itselle tulisi edes orastavia ihastuksentunteita ihmistä kohtaan, joka istuu toisella puolella maapalloa kiven sisässä, jopa vielä 20 vuotta, laittaisin sen kirjesuhteen varmaan poikki, ihan vain itseäni ajatellen ja "suojellakseni". 

Miksi haluaisin asettaa itseni asemaan, jossa joutuisin odottelemaan "miestäni" jopa kymmeniä vuosia, eikä takeita onnellisesta parisuhteesta/elämästä ole silti? Miksi "haaskaisin" elämäni vain elättelemällä jotain pilvilinnoja ja haaveilemalla, kun ihan oikeakin onni voisi olla mahdollinen? 

Minä en siis ymmärrä teitä kaikkia, jotka haluatte lähestulkoon väkisin rakastua ulkomaalaisiin vankeihin. Koska siltä tämä alkaa vaikuttamaan, kun tämänkaltaisia blogeja on kohta kuin sieniä sateella. 

Minusta kirjoittaminen vangille/vangeille on ihan hieno ja hyvä harrastus, jos sen osaa pitää sillä tasolla. 

Tottakai siihen toiseen kiintyy, varsinkin kun on näin pitkä kirjeystävyys takana, kuin minulla ja tällä miehellä, mutta en mä siihen mitään romanttista sekottaisi. 

Ja kun tosiaan me ollaan kirjoiteltu jo 2000-luvun alusta, ja tuntuu etten mä vieläkään tunne tätä ihmistä mitenkään kovin hyvin (tai no, tottakai niin hyvin miten kirjeiden välityksellä on mahdollista, mutta sekin on vain pintapuolista. Kirjeisiin kun on aikaa paneutua ja miettiä niitä omia sanoja), niin jotenkin välillä hymyilyttää, kun jotkut näiden Rakastan Vankia-blogien pitäjät ovat niin tuttua näiden miesten kanssa ja ollaan vähintään sielunkumppaneita, ja silti kirjoittelua on takana vasta joku vaivaiset puoli vuotta. :) 

Tottakai nämä miehet alkavat "tuntemaan" kaikenlaista ja toinen kokee itsensä imarrelluksi. 
Nämä miehet istuvat kuitenkin 23 tuntia vuorokaudessa neljän seinän sisällä, ja näin ollen heillä on aika paljon aikaa kirjoitella kirjeitä, lupailla asioita, maalailla pilvilinnoja ja mitä vielä. 

Ja ei, minä en tuomitse, mutta en siltikään ymmärrä teitä. Ja minä en ole joku, jolla ei ole "mitään kokemusta asiasta", koska mulla on. Tosiaan 11 vuotta tulee ensi syksynä, kun ensimmäisen kirjeen tältä mieheltä sain. Silti, en minä koskaan ole voinut kuvitella ihastuvani häneen, vaikka hän vaikuttaa kaikinpuolin ihan mahtavalta ihmiseltä, ja katuu tekoaan syvästi. Ja miksipä ei katuisi? Linnassa on paljon aikaa miettiä asioita ja tuumia, että missä menikään pieleen ja mitä on tullutkaan tehtyä?

Hän riisti kuitenkin toiselta ihmiseltä hengen, ja on ihan syystä siellä, missä on. 

Toivottavasti en kuitenkaan loukkaa ketään, koska se ei ole tarkoitus. Tämä on ihan oma, henkilökohtainen mielipiteeni asiasta. :)

----------------------------------------

Ei, et loukkaa, ainakaan minua. :)

Ihan törkeän hyvä kommentti, kiitos siitä. Tämän myötä sain itselleni 'vastauksia' (kysymyksiä pohdittavaksi) juurikin niitä tunteita kohtaan joita en ole osannut tänne selittää muulla tavalla kuin sanoin 'hankalaa' yms. Ehkä juurikin nuo asiat saa minut ottamaan sitä etäisyyttä ja tuskastumaan omista tuntemuksistani. En jollakin tapaa itsekään käsitä niitä, enkä juurikaan koe ymmärrettäväksi miten toiseen voisi rakastua tämmöisen myötä, ihastumisen ymmärrän jollakin tapaa..

Itse tiedän hyvinkin todellisen rakkauden tunteen, ihastumisen jne joten silläkin kirjeihastuminen on kummallista. Ja mitä tulee tuohon 'haluatte lähestulkoon väkisin rakastua ulkomaalaisiin vankeihin.', tarkoitus tällä blogilla olikin tasoittaa tuota kaikkea 'rakkaushömppää', kertoa ystävyydestä ja käsitellä niitä asioita täällä. Mutta kas kummaa, miten kaikki muuttuikin ja nyt käsittelen juurikin noita samoja asioita tänne. Olemme A:n kanssa kyllä puhuneet tästä ja sanonutkin, etten voi luvata kuuta taivaalta tai että olisin häntä odottamassa, koska en voi lopettaa elämästä elämääni tai pysäyttää elämääni monen moneksi vuodeksi vain hänen takiaan.
Olen useita kertoja kyseenalaistanut tunteeni häntä kohtaan ja hänen minua, mutta sitähän ei täältä voikaan lukea koska en omia kirjeitäni tänne ole ikinä rustannut. Joten suuri osa tästä kirjoittelusta jää täysin pimentoon.
Ja ei, en ole täysin ihastuksesta sokaistu akka. Tottakai epäröin, otan etäisyyttä aika-ajoin jne. En vain kerro ehkä tarpeeksi niistä asioista tänne.
En aio puolustella ketään, en edes itseäni. Tiedostan kyllä A:n tuomion, sen raakuuden ja kaiken muun siihen liittyvän. Tiedostan miten yksinäistä hänellä on vankilassa, mutta en sääli häntä. En hyväksy hänen tekoaan tai pahoittele siitä. Teoilla on seuraukset ja jokaisella on vastuunsa kannettavanaan. 

Jos A olisi joskus _ikinä_ väittänyt olevansa jollakin tapaa syytön tekoonsa tai vangittuna syyttömänä tms, olisin lopettanut kirjoittamisen jo aikaa sitten.

Kiitos vielä kommentistasi. Vastasin nyt sen verran mitä kerkeän ja voin palata asiaan vielä, sitten kun kiireiltäni kerkeän. 

Some questions and answers..

   Kuinka moni teistä kirjoittaa vangille? Tai ylipäänsä, kuinka monella teistä on kirjekavereita?
Multa on kyselty paljon, että miks kirjotan ja miten päädyin kirjottaan ja miksi juuri hän jaada jaada.. Oon ihan sika huono sanomaan noihin mitään, miten sitä nyt perustelee miksi valitsi juuri yhden monista hyvistä vaihtoehdoista? Tottakai siinä on aina joku *klikki*, mikä auttaa päätöksen teossa. Mä koin A:n ehkä siksi tosi läheiseksi ja helpoksi tyypiksi tutusta, koska hän on matkustanut ympäri eurooppaa ja asunutkin täällä vuoden jos toisenkin.. Hän myös haaveilee joskus vielä muuttavansa takaisin eurooppaan, tänne hän kaipaa. Joten hänen on helppo ymmärtää kulttuurieroja ilman sen kummempaa vääntämistä..
Tietysti myös tuomion pituus vaikutti, mikä on A:lla pitkä ja hän on istunut siitä vasta reilun pari vuotta. Tarkoituksenahan ei ollut ihastua korviaan myöten, vaan löytää kiva, erilainen ystävä ja piristää tämän elämää muurien sisällä, joten pitkä tuomio ei ollut mikään este kirjoitukselle. Oikeastaan päin vastoin.
A ei ollut ainoa kirjekaveri, näitähän oli useampikin. Yksi aivan kreisi, jonka feidasin jokunen tovi sitten ja sitten oli myös Dwight, jolle en koskaan vastannut enään. En vain kokenut pystyväni tutustumaan uuteen tyyppiin vaikka hän vaikuttikin kivalta tyypiltä. Olen viime aikoina miettinyt toisen kirjekaverin hommaamista tasapainottaakseni mun ja A:n kirjoittelua, mutta en sitten tiedä.. Saa nähdä! Mitä mieltä te olette?
 Sain myös jokusen kysymyksen A:n tuomiosta. En tiedä olenko edes kertonut, mutta A on ollut ennen nykyistä tuomiotaan kerran (ainakin) vankilassa murtovarkaudesta.. Nyt viimeksi A sai 30 vuoden tuomion taposta ja tietysti piti sisällään paljon muuta, 10 vuotta ehdonalaisen rikkomisesta, mutta käsittääkseni tuomiota on lyhennetty jo rutkasti. Tiedän, että tuomiot herättävät lisäkysymyksiä ja olen valmis harkitsemaan niihin vastaamista, mutta minkäänlaista moraalisaarnaa en jaksa tai aio kuunnella, sillä itsehän olen päätökseni tehnyt tietäen A:n taustoista.
Ja kyllä, päässänikin on varmasti jotain vikaa ;)haha. Ja ei, en kuvittele voivani muuttaa A:ta tai kuvittele, että voisin jollain tapaa "pelastaa" tämän. En ole mikään pyhimys tai ihmeidentekijä. En aio sanoa, että kaikki tekevät virheitä, koska sen sanonnan alle näitä tekoja ei voi laskea. Mutta jos haluatte, voitte kommenttikenttään kirjoittaa mielipiteenne ja kysymyksiä, jotka esitän herralle itselleen. Minähän en ole mikään puolustelemaan A:ta, joten antakaa hänelle edes mahdollisuus tehdä se itse jos hän niin kokee. Kiitos.

Palailen seuraavan kerran kirjeen merkeissä, joten until then; Bye!

-Rousi

Feliz Navidad Y Feliz Nuevo Ano!

(Tai jotain sinnepäin! hah) A toivottelee siis hyviä jouluja ja onnellista uutta vuotta, niin minulle kuin teillekin!

Huutelinkin Facebookissa eilen, että FOXilta tuli jakso Amerikan kovimmista vankiloista ja tälläkertaa esittelyssä oli kuin olikin samainen vankila missä A is serving his time. Tää on hirveetä, kun en löydä näitä sanoja suomeksi? Miksi tätä kutsutaan? Haha. No kuitenkin, olin ihan varma että vilahdukselta herran näin, mutta luulen että se oli vain toiveiden ja mielikuvituksen tuotetta. Who knows!
Todellisuus iski lujaa vasten kasvoja, kun näki omin silmin millaisessa mestassa se herra aikansa kuluttaa. Mielestäni Sterlingin vankila ei ollut kyllä yhtään niin karmivan näköinen mesta kuin monet ohjelmassa 'esitellyistä' vankiloista.. Joten eiköhän se sielä pärjää.. Onhan se sentään Coloradon kaikista tiukimmin vartioitu vankila.. (Kyseisen ohjelman löytää varmasti niin YouTubesta kuin muualtakin netin syövereistä)
Eilen ja toissapäivänä oli myös vierailut peruttu tässä samaisessa vankilassa, kyllä kourasi mahaa pahemman kerran.. Mitähän sielä tällä kertaa ollaan rettelöity. Noh, täytyy varmaankin kirjoittaa se viides kirje viikkoon, että saa tietää. Herra kun ei asiasta varmastikaan mainitse, ettei Neiti Suomi säikähdä, muahah. ;)


Kerroinkin, että ollaan pidetty pientä taukoa kirjoittelussa ja nyt ollaan back in business. Jotenkaan en vain pääse kärryille omista tunnekiemuroistani, enkä ajatellut kovin suurta kiirettä pitää niiden selvittelyssä. A on onneksi yksi kärsivällisimmistä ja ymmärtäväisimmistä ihmisistä joita tunnen, tyyppi ymmärtää ihan täysin. Ja mihinkäs meillä olisikaan kiirus, niin, ei mihinkään.
Kirje oli suurimmaksi osaksi arkista höpöttelyä joulusta ja joulun/uudenvuoden perinteistä sekä lumentulosta. Coloradossa olikin tullut hurjasti lunta yhden yön aikana, A:n arvion mukaan 10cm!

'It just snowed yesterday like 4 inches.. It was nice watching it fall, but when I had to go outside I got all cold and I hate it... Hahah!' Kunnon vilukissa ;)

'What do you and your family usually do for christmas? Mine, well we just open present's and eat a lot of good food... Me and my cousins play football too, then we'll go out that night to christmas parties and get drunk or whatever we decide to do... But always we have fun.. Then we do it again the next week for New Year's...'

Täällä suomessa on ehkä hieman eri meininki, mutta olishan se hauska kokeilla amerikan versiotakin!

Ja kun ei onneksi ollakaan kun monta kirjettä jo väännetty näistä tunteista, niin eihän sitä kannata vielä lopettaakaan! Hyvään alkuun kun ollaan päästy ;)

'I don't quite know what feelings you may have for me but I've got some for you... I don't wanna ruin something good for the future by going too fast... In one of your letters you said I've got half of your heart already and you wanna let me have the other half, but I don't want it unless you want me to have it.. Things will go the way they are intended to go and we've got no control of that... But I don't want this to be ruined by going fast.. So I agree, let's slow it down... But no matter what, I'll always be here for you no matter what.. I PROMISE!!'

Olen ehkä hieman juntti suomalainen, joka ei osaa kääntää tunteitaan sanoiksi saati sitten toiselle kielelle. Mutta enköhän opi vielä?
Puhuttiin myös siitä päivästä, kun tapaamme ekan kerran. Se päivä tuskin on tapahtumassa lähiaikoina, mutta ainahan sitä haaveilla voi.

'The day we do meet will be a good day... I don't think I'd be able to let go of you..;-)... It'd be a nice day tough...'

A on myös kertonut jo ekasessa kirjeessään tulevansa armeija -perheestä ja jo pikku pojasta halusi tulla isänsä kaltaiseksi arvostetuksi mieheksi ja työskennellä armeijalle. No, aina ei mene onnenlahjat tasan ja nyt kävi näin jne jne. Tyyppi silti tietää mitä olisi halunnut tehdä. Hän toivoo, että myös hänen omat lapsensa kulkisivat isoisän jalanjälkiä, sitten kun hän niitä omia lapsia joskus saa...

'I wish I joined... I wanted to be in the Infantry.. I'd be on the front lines but I'd be going for a good cause.. And I'd want to jump outta planes like my dad did... But oh well.. I'll pray that if I have kids they'll do better than me...:-)...' 
..Ja niin toivon minäkin!

Ollaan myös puhuttu hänen koiristaan Baby D:stä ja Mugsly:stä. Mugsly on valitettavasti jo päässyt koirataivaaseen ja A kaipaakin tätä kovasti. Baby D:stä hänellä onkin paljon kerrottavaa; kuten se, miksi koira jonka nimi oli alunperin Mami, muuttuikin Baby D:ksi... Haha.

'I miss Mugsly.. She made me mad a lot but I still loved her... As for Baby D.. Well my dad got it from a movie, and what would it look like if me and him were calling out "Mami, Mami", that's weird for guys... HAHAHHA. So we got Baby D.. :-)..'

Niin ja koirahan on rodultaan chihuhahua, haahha. Sanoinkin A:lle että voin niin nähdä silmissäni tuon Badassin menevän ympäriinsä huudellen pienen pientä Mamia ;) Hahhah. So Gay.

'Ps. If you're reading this the Mayans were wrong about the world ending!!! Good thing I've got Aztec blood in me and not Mayan!! HAHAHA!! :-))'

Ja siis kirjehän oli kirjoitettu 20.12, joka kirjattiin vasta jouluaattona ja lähetettiin myöhemmin. Onneksi pyhät on ohi ja posti alkaa kulkemaan taas takkuamatta, toivottavasti..

Bye Bye for now,
Love,
R0usi