Valtataistelua? Kiukuttelua? En tiedä kumpaa vai onko kumpaakaan, mutta nyt on se tilanne ettei kirjeet kulje kumpaankaan suuntaan.
En tiedä mitä tehdä, en ole vastannut viimeisimpään kirjeeseen, koska en vain osaa. En löydä sanoja. Eipä A ole kaivannutkaan tai kaipaa kai, en tiedä. Kumpikin on vain kirjoittamatta, hiljaa.
Tietysti sekin vetää sanattomaksi, mitä moni viime kirjoitukseen laittoi. Asiaa. En itse tajunnut sitä heti, mutta jotenkin "syyllistin" itseäni. Se on typerää, varsinkaan kun en ymmärrä miksi niin teen/tein?
Niin typerältä kuin tämä kuulostaakin, mutta koko tämän kirjoittelun ja tunteiden esilletulon aikana, musta on tuntunut että välillämme on muuri. (I know!!!!) En pääse edes ajatuksen tasolla lähelle. Niin kuin A työntäisi mua kauemmas, pitäisi hyvällä etäisyydellä?
Olen vatvonut ajatusta päässäni, mutten tänne ole viitsinyt edes asiasta sanoa. Nyt kun asiat on tällä mallilla, koin että täytyy minun edes jotain kertoa. Moni varmaan on miettinyt, että miten en koskaan sitä postausta kirjoittanutkaan..
Mutta niin, muuri. Koen, että kirjoittelusta puuttuu jotain.. En pääse A:n ajatuksista selville. Hän puhuapälättää vähän, mutta tunnetason asiat on aina paperilla. Se häiritsee ja työntää mua kauemmas. Kuinka kaukana, tunnetasolla ja mieleltään, toinen voikaan olla? Se on kai ääretöntä. Tai ehkä vaan tunteiden syveneminen kauhistuttaa niin paljon, että pakenen kuin henkeni edestä. Niin, en tiedä. En osaa selittää tätä myräkkää edes tähän, mutta tiedän ettei sitä tänne pitäisi tehdä vaan selventää tilannetta sille toiselle..
..Ehkäpä joku minua viisaampi osaa neuvoa tässäkin tilanteessa?
-Rousi
