Taas olen pitänyt tovin hiljaiseloa blogin puolella, no hiljaista on kirjerintamallakin... En tiedä onko jotain sattnut vai ovatko ne nämä pyhät jotka pitävät kirjeet poissa postilaatikostani... Vai mikä lie sitten.. Noh, kuitenkin päätin tulla heittämään uuden vuoden tervehdykset meiltä molemmilta tänne. Eli hirrveen hyvää uuttavuotta teille kaikille, MUISK!
Hehe, oli tällä eukolla muutakin joristavaa! Kävin pitkästä aikaa lukasemassa viestit Facebookista ja sielä odottikin aikas iso yllätys, johonka tarvitsen teidän mielipiteenne. Viesti kuului näin:
"Hei!
Lähetin sinulle myös sähköpostia, mutten ole varma
saapuiko se perille. Olen aloitteleva freelancer-toimittaja ja haluaisin
kirjoittaa naistenlehteen suunnatun artikkelin suomalaisten naisten
kirjeenvaihdosta vankien kanssa. Löysin Waiting for your letter -blogisi
ja päätin sen kautta ottaa sinuun yhteyttä. Tarkoitukseni siis olisi
kirjoittaa ehdottoman asiallinen artikkeli siitä, millaista on
kirjoittaa vangin kanssa, millaisia tuntemuksia se itsessä herättää,
millaista on blogata aiheesta jne. eli ei mitään sensaatiohakuista
juttua, vaan artikkeli naisnäkökulmasta. Olisitko kiinnostunut tulemaan
haastateltavaksi? Olen lähettänyt samanlaista postia myös Häkkitiikeri
ja valkoinen enkeli -blogin kirjoittajalle ja olisi hienoa saada teidät
molemmat haastateltavaksi."
No, mitä mieltä olette? Pitäisikö tuohon muka lähteä mukaan?
Terveisin, arkajalka!
lauantai 29. joulukuuta 2012
perjantai 14. joulukuuta 2012
"My love, My heart, My everything..."
Pitkästä aikaa pääsen päivittämään tapahtumia tänne. Viime kerrasta onkin jo jokunen tovi ja kirjeitä on kerennytkin kertyä. Mitään tähdellistä muutosta ei ole tapahtunut suuntaan saati toiseen, eli "paikallaan junnataan" edelleen.
Muutamalla(?) lukijalla oli joitakin kysymyksiä A:sta, tuomiosta jne? toivomus olisi, että esittäisitte ne minulle ja kysyn häneltä itseltään vastauksen niin, että hän voi sen omin sanoin kertoa. Jos kuitenkin käy niin, että A ei halua vastailla kysymyksiinne, voin minä niihin parhaani mukaan vastata.
Niinkuin kerkesin jo käydä kertomassa, mulla oli teknisiä ongelmia ja sen takia en ole päässyt kirjoittelemaan. Sillä välin, kun osa on käynyt kärppänä kyttäämässä josko olisi uusi kirjoitus ilmestynyt olen vastaanottanut muutamia kirjeitä ja ne kauan odotetut kuvat. Sydänhän siinä suli ja ääneen taisin tuumata, jotta Hello Handsome! Mutta enköhän mene jo itse asiaan.
Ensimmäinen lause kirjeessä pisti hymyilyttämään, koska se oli jotenkin vaan hurjan osuva: "I've been waiting for a letter from you..."
A vakuuttelee voivansa hyvin, kuiten jostain syystä en usko sitä. Kirjeen alku vaikuttaa kovin paljon siltä, että vaisut fiilikset oli. Rapakon tuolla puolen kuitenkin siis asiat ok.. Hän vaihtaa puheenaiheen säähän ja kertoo kuinka paljon haluaisi olla täällä rakentelemassa lumiukkoja meidän kanssa. Silloin siellä satoi paljon lunta, kun täällä ei ollut satanut hiutalettakaan. Sulavasti aihe suuntautuu jälleen meihin.
"I can honestly say that we're both confused but yet we feel the same way... There's something about you that I'm falling in love with, I don't know if it's the fact that you see the good in me or how you just make me feel.. But everyday I love you more and more..."
Rakkaudentunnustusta kaipasin vähiten tässä vaiheessa. En tiedä johtuuko se tasan vain siitä, kuinka pahasti omat tunteet heittävät kärrynpyörää vai siitä, että pää käskee perääntymään mutta sydän uhkaa heittäytyä mukaan? Kuitenkin jokainen sana tuntui hyvältä, jokseenkin pelottavalta. Onneksi A ymmärtää täysin heittelehteviä tuntemuksiani, tukee täysin ja parhaansa mukaan koittaa antaa tilaa tilanteen kehittymiselle, suuntaan ja toiseen.
Hän sanoikin jotain mikä kuvasi tunteitani todenteolla.
"I feel the same as you.. Like I should back away, but I know I can't."
Tunnelmaa hän "kevensi" palaamalla Special guy/girl keskusteluun (If you remember that?).
"I think I may have found my special girl.. She's wonderful but only time will tell if I'm her special guy.. Oh how I hope I am!! ;-)"
Kerroin hänelle kirjeessäni siitä, että olen huolissani että minä särjen hänen sydämensä, mitä en tietenkään halua. Ja siksi pyysinkin, että hidastaisimme tahtia reippaasti.
"If you'll give me your heart I'll take it.. I wont break it, I'll do the best I can to make you happy everyday.. As for mine being broke, well... It's happened before and yeah it hurts, but all wounds heal with time... But if love is for real a heart will never break..."
Jotenkin nuo sanat saivat sappeni kiehumaan. Sanoinkin A:lle, että en pidä hänen tavastaan "uhrautua" tuolla tavoin. Jotenkin vastaus rosahti korvaani, enkä todellakaan pitänyt siitä.
Ensimmäistä kertaa myös puhuimme hieman enemmän tästä blogista ja herra kertoi oman mielipiteensä siitä, vihdoinkin. Hänellä oli myös terveiset Marialle ja Antoniolle.
"As for that blog... That's cool, let people know how you feel about me and us.. That's cool, Maria and Antonio are getting married, send them my best wishes!"
En ole halunnut udella A:n asioista, mutta yksi asia painoi ja painoi mieltäni ja siksi rohkenin siitä kysymään. Jengi-asiaa.
"Nope I'm not in a gang but I do chill with a lot of them.. It's not worth it... My homie Leroy died of gangs and a lot of my homies are locked up because of it too... I'm locked up cause my cousins are in one and I took their side against their rivals but I'm not in one..."
En ole varma mitä ajatella vastauksesta, mutta olen sanonut A:lle, että se on hänen käsissään mitä kertoo ja kuinka totuudenmukaisesti. Hän tietää tarkalleen, että luottamus ja rehellisyys ovat suuria asioita elämässäni ja jos hän päättää olla kunnioittamatta niitä, en halua hänen kanssaan olla tekemisissä. Mutta niinkuin sanoin, se on hänen käsissään...
Puhuimme kirjeiden sävyn muuttumisesta, tunteista ja ensimmäisistä kirjeistä. Hän muisti myös, että olemme kirjoitelleet nyt 7 kuukautta. Hui, aika menee nopsaa.
Muistan tasan tarkkaan oman kirjeeni ja joka kerta kun ajattelen sitä, saan suunnattoman hihittelykohtauksen. Ou mi loord, mitä päässäni silloin liikkuikaan? A kysyi miksi kirjoitin juuri hänelle, enkä oikeastaan muista. Yksi syy oli muistaakseni se, että meillä on lähekkäin syntymäpäivät ja hänen synttärinsä olivat kerenneet jo mennä, mutta tahdoin onnitella. Niin ja kyllähän se ulkonäkökin vaikutti, tyyppi näytti kuvassaan juuri siltä kuin onkin: rennolta ja hauskalta tyypiltä, jonka kanssa on helppo keskustella asiasta kuin asiasta. Maybe that's the thing what made my heart melt.
"I'm glad I make you happy.. I'm sorry I can't be there with you in person.. 7 months we've been writing.. Are you happy the way things have changed in such a short time or no? I am. I feel like someone loves me for me.. And on top of that, she's a wonderful mother.. I wish I could be there to make you happy.. I promise I will one day..."
Ja niin, jälleen sydän takoo tietään pihalle. Mainitsinko jo kuvat? "My love, My heart, My everything..."
Muutamalla(?) lukijalla oli joitakin kysymyksiä A:sta, tuomiosta jne? toivomus olisi, että esittäisitte ne minulle ja kysyn häneltä itseltään vastauksen niin, että hän voi sen omin sanoin kertoa. Jos kuitenkin käy niin, että A ei halua vastailla kysymyksiinne, voin minä niihin parhaani mukaan vastata.
Niinkuin kerkesin jo käydä kertomassa, mulla oli teknisiä ongelmia ja sen takia en ole päässyt kirjoittelemaan. Sillä välin, kun osa on käynyt kärppänä kyttäämässä josko olisi uusi kirjoitus ilmestynyt olen vastaanottanut muutamia kirjeitä ja ne kauan odotetut kuvat. Sydänhän siinä suli ja ääneen taisin tuumata, jotta Hello Handsome! Mutta enköhän mene jo itse asiaan.
Ensimmäinen lause kirjeessä pisti hymyilyttämään, koska se oli jotenkin vaan hurjan osuva: "I've been waiting for a letter from you..."
A vakuuttelee voivansa hyvin, kuiten jostain syystä en usko sitä. Kirjeen alku vaikuttaa kovin paljon siltä, että vaisut fiilikset oli. Rapakon tuolla puolen kuitenkin siis asiat ok.. Hän vaihtaa puheenaiheen säähän ja kertoo kuinka paljon haluaisi olla täällä rakentelemassa lumiukkoja meidän kanssa. Silloin siellä satoi paljon lunta, kun täällä ei ollut satanut hiutalettakaan. Sulavasti aihe suuntautuu jälleen meihin.
"I can honestly say that we're both confused but yet we feel the same way... There's something about you that I'm falling in love with, I don't know if it's the fact that you see the good in me or how you just make me feel.. But everyday I love you more and more..."
Rakkaudentunnustusta kaipasin vähiten tässä vaiheessa. En tiedä johtuuko se tasan vain siitä, kuinka pahasti omat tunteet heittävät kärrynpyörää vai siitä, että pää käskee perääntymään mutta sydän uhkaa heittäytyä mukaan? Kuitenkin jokainen sana tuntui hyvältä, jokseenkin pelottavalta. Onneksi A ymmärtää täysin heittelehteviä tuntemuksiani, tukee täysin ja parhaansa mukaan koittaa antaa tilaa tilanteen kehittymiselle, suuntaan ja toiseen.
Hän sanoikin jotain mikä kuvasi tunteitani todenteolla.
"I feel the same as you.. Like I should back away, but I know I can't."
Tunnelmaa hän "kevensi" palaamalla Special guy/girl keskusteluun (If you remember that?).
"I think I may have found my special girl.. She's wonderful but only time will tell if I'm her special guy.. Oh how I hope I am!! ;-)"
Kerroin hänelle kirjeessäni siitä, että olen huolissani että minä särjen hänen sydämensä, mitä en tietenkään halua. Ja siksi pyysinkin, että hidastaisimme tahtia reippaasti.
"If you'll give me your heart I'll take it.. I wont break it, I'll do the best I can to make you happy everyday.. As for mine being broke, well... It's happened before and yeah it hurts, but all wounds heal with time... But if love is for real a heart will never break..."
Jotenkin nuo sanat saivat sappeni kiehumaan. Sanoinkin A:lle, että en pidä hänen tavastaan "uhrautua" tuolla tavoin. Jotenkin vastaus rosahti korvaani, enkä todellakaan pitänyt siitä.
Ensimmäistä kertaa myös puhuimme hieman enemmän tästä blogista ja herra kertoi oman mielipiteensä siitä, vihdoinkin. Hänellä oli myös terveiset Marialle ja Antoniolle.
"As for that blog... That's cool, let people know how you feel about me and us.. That's cool, Maria and Antonio are getting married, send them my best wishes!"
En ole halunnut udella A:n asioista, mutta yksi asia painoi ja painoi mieltäni ja siksi rohkenin siitä kysymään. Jengi-asiaa.
"Nope I'm not in a gang but I do chill with a lot of them.. It's not worth it... My homie Leroy died of gangs and a lot of my homies are locked up because of it too... I'm locked up cause my cousins are in one and I took their side against their rivals but I'm not in one..."
En ole varma mitä ajatella vastauksesta, mutta olen sanonut A:lle, että se on hänen käsissään mitä kertoo ja kuinka totuudenmukaisesti. Hän tietää tarkalleen, että luottamus ja rehellisyys ovat suuria asioita elämässäni ja jos hän päättää olla kunnioittamatta niitä, en halua hänen kanssaan olla tekemisissä. Mutta niinkuin sanoin, se on hänen käsissään...
Puhuimme kirjeiden sävyn muuttumisesta, tunteista ja ensimmäisistä kirjeistä. Hän muisti myös, että olemme kirjoitelleet nyt 7 kuukautta. Hui, aika menee nopsaa.
Muistan tasan tarkkaan oman kirjeeni ja joka kerta kun ajattelen sitä, saan suunnattoman hihittelykohtauksen. Ou mi loord, mitä päässäni silloin liikkuikaan? A kysyi miksi kirjoitin juuri hänelle, enkä oikeastaan muista. Yksi syy oli muistaakseni se, että meillä on lähekkäin syntymäpäivät ja hänen synttärinsä olivat kerenneet jo mennä, mutta tahdoin onnitella. Niin ja kyllähän se ulkonäkökin vaikutti, tyyppi näytti kuvassaan juuri siltä kuin onkin: rennolta ja hauskalta tyypiltä, jonka kanssa on helppo keskustella asiasta kuin asiasta. Maybe that's the thing what made my heart melt.
"I'm glad I make you happy.. I'm sorry I can't be there with you in person.. 7 months we've been writing.. Are you happy the way things have changed in such a short time or no? I am. I feel like someone loves me for me.. And on top of that, she's a wonderful mother.. I wish I could be there to make you happy.. I promise I will one day..."
Ja niin, jälleen sydän takoo tietään pihalle. Mainitsinko jo kuvat? "My love, My heart, My everything..."
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Do not bend!
Eilen löytyi postilaatikosta pitkän pitkä kirje, jonka kuoren sisältä löytyi myös kaksi kuvaa A:sta. Mm!
Tänään oli saapunut jälleen yksi kirje, eli myös tänne on kuin onkin vaikka kuinka paljon kerrottavaa! Seuraava kirjoitus pitääkin sisällään A:n tuomiosta joitakin seikkoja, terveisiä A:lta ja paljon muuta!
Mutta koska seuraavat kirjoitukset teen puhelimella, saattaa niiden julkaisussa mennä tovi jos toinenkin :)
torstai 1. marraskuuta 2012
"But now, let's talk about us..."
Hämmentynein fiiliksin mennään edelleen. Tällä hetkellä tuntuu, kuin eläisin sumussa. Monesti mietin mikä oikeasti on todellista ja mikä ei, koska kaikki on yhtäaikaa hyvinkin selvää mutta sekavaa. Enkö todella halua myöntää omia tunteitani itselleni vai olenko edelleen epävarma? Niin.. Ehkä pelaan vain varman päälle ja odotan mitä tuleva tuo tullessaan? Aikaahan tässä on, mutta ei turhille sanoille tai lupauksille.
"But now, let's talk about us... I feel the same way about you, you're important to me too and I get nervous with some things I say cause I don't know if you feel the same... So all I can say to you is to just write how you feel and do the best you can to explain it..."
Minusta on ollut vaikeaa kirjoittaa ajatuksiani ja tunteitani paperille. Jo pelkästään englanniksi kirjoittaminen tuottaa nykyään vaikeuksia, kun hyvä että suomeksi edes ymmärtää itseään.. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan??
Puhumme paljon siitä, mitä tekisimme sitten kun tyyppi pääsee ulos.. Täällä tai Texasissa. (Colorado on siis Texasista kotoisin)
"If I went to Suomi, what would we do for fun? I'd have fun just being in Europe again and being there around you two. I can see us watching a movie together too.. I can even see you falling asleep cuddled up next to me... That'd be heaven to me.."
Muutaman kirjeen verran olemme myös keskustelleet aiheesta 'Your special guy/girl'. Itselleni on tärkeintä, että mies pitää lapsista, kunnioittaa minua ihmisenä, naisena ja äitinä.
"As for your special guy... I love kids.. I respect you.. As a mom and a women because you keep your son safe and love him unconditionally... Nothing on this earth beats a mothers love.. And as a person cause it takes a real human to see the good in me and forgive me my mistakes..."
"You've got a wonderful heart and I'm blessed by God to have you in my life.. But it's ultimatly up to you if I'm you're special guy....:-)"
Hieman vitsaillen kirjoitin kirjeessäni, että luulen hänen salakavalasti varastaneen palasen sydäntäni ja pistin hänet vannottamaan että rippeet siitä jääkööt tänne suomeen. Niinkuin Coloradon tapaan kuuluu, sain vastaukseksi jotain todella järkevää.
"I don't think I've stolen a piece of your heart. I think you gave it to me... I'm grateful for that cause you've got a piece of my heart too.. I'd love to have your heart, I'd never break it.. I promise I won't.. There's something about you that's got me falling in love with you... I'm smiling cause now I can't find the right words.."
...Ja niin kaikki tuntui taas kovin paljon järkevämmältä.
"We both have feelings for each other and I hope they're real... I think of you all the time... I'm glad my words make you feel good. It's sad that I can't be there when you're sad and lonely... Believe me, you mean something to me.. You miss me? Now I know I'm love'd...:-)... I don't know why that is, but it's cute..." (Kysyin häneltä kirjeessäni, että miten voi kaivata toista vaikka ei ole koskaan häntä tavannutkaan?)
"What do I make you feel like? Do you get butterflies when my letters arrive? Do you think of a future we could share with each other? I feel a lot.. I see a future with you, I've been told that when God takes something away he sends an angel to help you out and I think God sent me you.. Your letters make me happy and I appreciate it..."
Mitäkö tunnen? Voi senkun saisi sanoiksi kuvailtua.. Perhosia on mahassa jok' ikinen kerta, ne pörrää niin että tulee lähes huono olo.. Jokainen kirje jännittää omalla tavallaan, mitä sieltä nyt tulee? miten sielä nyt menee? Niin se vain on..
"I think the best thing for us is to tell each other how we feel and what ever happens.. Happens.. But yeah this is crazy.. I got a lot outta this letter.. It made me realize I have a special someone that cares for me..."
Onneksi toinen meistä sentään ajattelee hieman järkevästi asiat, omat järjen äänet on tainnut hukkua jonnekin... Jonnekin... :-D Joitakin osia kirjeestä jätin pois, mutta kai niistäkin voisi oman hommansa kirjoittaa.. Myös pikkuinen sai postia rapakon takaa; oman kirjeen.
"____... You're probably too little to understand what is going on, but when I meet you and your mom for the first time you'll understand... :-) Thank you for the "Hello" too..
Your Friend, A"
Pikkutyyppi siis lähetti omat terveisensä Coloradolle viime kirjeessä ja sai nyt kirjeen takaisin. Paperin alaosaan A oli piirtänyt kämmenensä kuvan, jotta pikkutyyppi voi verrata omaansa siihen aina sinne asti, että voi verrata sitä suoraan A:n käteen. Sweet, huh?
"But now, let's talk about us... I feel the same way about you, you're important to me too and I get nervous with some things I say cause I don't know if you feel the same... So all I can say to you is to just write how you feel and do the best you can to explain it..."
Minusta on ollut vaikeaa kirjoittaa ajatuksiani ja tunteitani paperille. Jo pelkästään englanniksi kirjoittaminen tuottaa nykyään vaikeuksia, kun hyvä että suomeksi edes ymmärtää itseään.. Jos ymmärrätte mitä tarkoitan??
Puhumme paljon siitä, mitä tekisimme sitten kun tyyppi pääsee ulos.. Täällä tai Texasissa. (Colorado on siis Texasista kotoisin)
"If I went to Suomi, what would we do for fun? I'd have fun just being in Europe again and being there around you two. I can see us watching a movie together too.. I can even see you falling asleep cuddled up next to me... That'd be heaven to me.."
Muutaman kirjeen verran olemme myös keskustelleet aiheesta 'Your special guy/girl'. Itselleni on tärkeintä, että mies pitää lapsista, kunnioittaa minua ihmisenä, naisena ja äitinä.
"As for your special guy... I love kids.. I respect you.. As a mom and a women because you keep your son safe and love him unconditionally... Nothing on this earth beats a mothers love.. And as a person cause it takes a real human to see the good in me and forgive me my mistakes..."
"You've got a wonderful heart and I'm blessed by God to have you in my life.. But it's ultimatly up to you if I'm you're special guy....:-)"
Hieman vitsaillen kirjoitin kirjeessäni, että luulen hänen salakavalasti varastaneen palasen sydäntäni ja pistin hänet vannottamaan että rippeet siitä jääkööt tänne suomeen. Niinkuin Coloradon tapaan kuuluu, sain vastaukseksi jotain todella järkevää.
"I don't think I've stolen a piece of your heart. I think you gave it to me... I'm grateful for that cause you've got a piece of my heart too.. I'd love to have your heart, I'd never break it.. I promise I won't.. There's something about you that's got me falling in love with you... I'm smiling cause now I can't find the right words.."
...Ja niin kaikki tuntui taas kovin paljon järkevämmältä.
"We both have feelings for each other and I hope they're real... I think of you all the time... I'm glad my words make you feel good. It's sad that I can't be there when you're sad and lonely... Believe me, you mean something to me.. You miss me? Now I know I'm love'd...:-)... I don't know why that is, but it's cute..." (Kysyin häneltä kirjeessäni, että miten voi kaivata toista vaikka ei ole koskaan häntä tavannutkaan?)
"What do I make you feel like? Do you get butterflies when my letters arrive? Do you think of a future we could share with each other? I feel a lot.. I see a future with you, I've been told that when God takes something away he sends an angel to help you out and I think God sent me you.. Your letters make me happy and I appreciate it..."
Mitäkö tunnen? Voi senkun saisi sanoiksi kuvailtua.. Perhosia on mahassa jok' ikinen kerta, ne pörrää niin että tulee lähes huono olo.. Jokainen kirje jännittää omalla tavallaan, mitä sieltä nyt tulee? miten sielä nyt menee? Niin se vain on..
"I think the best thing for us is to tell each other how we feel and what ever happens.. Happens.. But yeah this is crazy.. I got a lot outta this letter.. It made me realize I have a special someone that cares for me..."
Onneksi toinen meistä sentään ajattelee hieman järkevästi asiat, omat järjen äänet on tainnut hukkua jonnekin... Jonnekin... :-D Joitakin osia kirjeestä jätin pois, mutta kai niistäkin voisi oman hommansa kirjoittaa.. Myös pikkuinen sai postia rapakon takaa; oman kirjeen.
"____... You're probably too little to understand what is going on, but when I meet you and your mom for the first time you'll understand... :-) Thank you for the "Hello" too..
Your Friend, A"
Pikkutyyppi siis lähetti omat terveisensä Coloradolle viime kirjeessä ja sai nyt kirjeen takaisin. Paperin alaosaan A oli piirtänyt kämmenensä kuvan, jotta pikkutyyppi voi verrata omaansa siihen aina sinne asti, että voi verrata sitä suoraan A:n käteen. Sweet, huh?
tiistai 30. lokakuuta 2012
perjantai 12. lokakuuta 2012
Is it you? Is it you? Maybe you're the one I've been waiting for Could you be the one for me? Could you be the one I need?
Ja sä pidit sun sielusi kiinni,
Sitä yritin minäkin
Etten saisi rakastaa,
No sen kuitenkin
Sen kuitenkin
Mokasin
Voi kuinka tunteikasta voikaan olla noiden vanhempien kirjeiden lueskelu. Ja kuinka hassusti kaikki onkaan muuttunut ja kuinka kummallisen läheisiksi ollaan tultu. Jälleen yhtä kirjettä tää raapustaa sinne rapakon taakse..
Hyihyi minua, mitä se tällätavoin heittäytyy herkistelemään. ;)
Sitä yritin minäkin
Etten saisi rakastaa,
No sen kuitenkin
Sen kuitenkin
Mokasin
Voi kuinka tunteikasta voikaan olla noiden vanhempien kirjeiden lueskelu. Ja kuinka hassusti kaikki onkaan muuttunut ja kuinka kummallisen läheisiksi ollaan tultu. Jälleen yhtä kirjettä tää raapustaa sinne rapakon taakse..
Hyihyi minua, mitä se tällätavoin heittäytyy herkistelemään. ;)
keskiviikko 10. lokakuuta 2012
You're a part-time lover and a full-time friend.
Hehkutinkin jo kahta piiiitkää kirjettä, jotka vastaanotin muutama päivä sitten. Välillämme kun oli pienoinen kirjoituskatko, jota itse kutsun etäisyyden ottamiseksi. Välillemme on syntymässä vahva side, jonka koen hetkittäin jopa pelottavaksi. Joitakin syvempiä tunteita on tullut esiin puolin jos toisinkin.
Sekavista tunteista ja/tai tunnetiloista huolimatta olen päättänyt jatkaa kirjoittamista. Olemme sopineet joitakin 'pelisääntöjä' kirjoittelun aikana, kuten sen, että pysymme vain ystävinä -tunteista huolimatta.
(Kirje: 26sep12) "So if i were there with you or I was back home and you were there with me, I could be your man... ;-).. If that's the case I wish I was there with you.. But friends is what we are right now and that's fine with me.. I'd rather have you as a friend than nothing at all..."
Kirje käsittelee suuremmaksi osaksi tätä sekavaa tilannetta, mutta mukaan mahtuu paljon muutakin. Colorado kertoo arjestaan vankilassa, työkuvioista, perhejutuista jne. On aina ihanaa kuulla juttuja hänen veljenpojastaan ja tällä kertaa juttu kuului näin:
"My little nephew is talking a lot now too... He says "You crazy dude.." The way he says it is cute.. It almost brought tears to my eyes when he said "I love you tio".
Ja koska olin viimeksi huolistaan pienestä riidasta hänen ja isänsä välillä, muisti hän kertoa että kaikki on hyvin nyt. ...Miehet! On jotenkin hassua kuinka helposti sitä juttelee toisen kanssa kaikesta ja miten helposti tulee läheiseksi lähes täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. On sydäntä lämmittävää kuinka toinen miettii asioita mitä voisimme tehdä yhdessä ja suorastaan suunnittelee ne jo valmiiksi. Voi miksi, voi miksi tämä tilanne ei voisi olla helpompi?
"3am comes fast.. I fall a sleep at like 10pm, so I get 5hours of sleep. Tuesday, Wendsday, Thursday and Friday... I don't work Saturday-Monday... I watch football on those days... :).."
Tyyppihän tekee 'työkseen' aamupalaa vankilassa, joten siitä on tullut kerta jos toinenkin höpistyä. Kirjeessä hän heittääkin ilmoille toiveen, että jospa hän vielä joskus mulle aamupalan vääntäisi. Sounds good to me!
Niinkuin sanoin, kirje on täpötäynnä spekulointia ja ihmettelyä tilanteen muuttumisesta. Colorado soutaa ja huopaa omien tunteidensa, minun tunteideni ja tilanteen mahdottomuuden välillä. On sydäntä särkevää yrittää selittää toiselle, ettei välillemme nyt vain voi kehittyä mitään. Vaikka itsekin sitä saattaisi haluta. Tilanne tuntuu mahdottomalta, osa itsestä olisi aivan vietävissä kun taas se toinen osa pistää jarrut päälle.
"So I know there's something between us... What it is, we gotta wait and see what exactly we got..."
Kirje pitää sisällään paljon suoraa puhetta, totuuksien laukomista eli niiden aioiden joita ollaan jo hetkipieni kierrelty ja kaarreltu. 'Loppusilauksena' hän kirjoittaa näin;
"That's just something I had to get off my chest.. I hope you don't feel offended..."
Mitä kaikkea hän kirjoittikaan, voin pieniä pätkiä heitellä tänne loppuun.
"I think that I am becoming important to you or else you wouldn't be worried about me.. Ain't nothing wrong with that cause I feel the same about you..."
" ...Like if you came to see me in Texas I'd take you to the beach, Sixflags over Houston, (it's an amusement park) A real football game, a nice dinner in downtown Houston and Ice skating at the Galleria Mall.."
"...Am I trying to be a special someone in your life YES. Am I trying to replace his (lapseni) dad, NO.."
"But there is something about you that tells me to stay outta trouble."
..Niin, että sellaista 'pientä' tällä kertaa.. Huh. Hetken jos syventyisi kirjoittelemaan toista kirjettä herraselle ja sitten kömpisi omien ajatuksiensa kanssa sänkyyn. Katsotaan josko sitä vielä kirjottaisi lisää tästä aiheesta, sitten huomenna.
Good night,
Rousi
Sekavista tunteista ja/tai tunnetiloista huolimatta olen päättänyt jatkaa kirjoittamista. Olemme sopineet joitakin 'pelisääntöjä' kirjoittelun aikana, kuten sen, että pysymme vain ystävinä -tunteista huolimatta.
(Kirje: 26sep12) "So if i were there with you or I was back home and you were there with me, I could be your man... ;-).. If that's the case I wish I was there with you.. But friends is what we are right now and that's fine with me.. I'd rather have you as a friend than nothing at all..."
Kirje käsittelee suuremmaksi osaksi tätä sekavaa tilannetta, mutta mukaan mahtuu paljon muutakin. Colorado kertoo arjestaan vankilassa, työkuvioista, perhejutuista jne. On aina ihanaa kuulla juttuja hänen veljenpojastaan ja tällä kertaa juttu kuului näin:
"My little nephew is talking a lot now too... He says "You crazy dude.." The way he says it is cute.. It almost brought tears to my eyes when he said "I love you tio".
Ja koska olin viimeksi huolistaan pienestä riidasta hänen ja isänsä välillä, muisti hän kertoa että kaikki on hyvin nyt. ...Miehet! On jotenkin hassua kuinka helposti sitä juttelee toisen kanssa kaikesta ja miten helposti tulee läheiseksi lähes täysin tuntemattoman ihmisen kanssa. On sydäntä lämmittävää kuinka toinen miettii asioita mitä voisimme tehdä yhdessä ja suorastaan suunnittelee ne jo valmiiksi. Voi miksi, voi miksi tämä tilanne ei voisi olla helpompi?
"3am comes fast.. I fall a sleep at like 10pm, so I get 5hours of sleep. Tuesday, Wendsday, Thursday and Friday... I don't work Saturday-Monday... I watch football on those days... :).."
Tyyppihän tekee 'työkseen' aamupalaa vankilassa, joten siitä on tullut kerta jos toinenkin höpistyä. Kirjeessä hän heittääkin ilmoille toiveen, että jospa hän vielä joskus mulle aamupalan vääntäisi. Sounds good to me!
Niinkuin sanoin, kirje on täpötäynnä spekulointia ja ihmettelyä tilanteen muuttumisesta. Colorado soutaa ja huopaa omien tunteidensa, minun tunteideni ja tilanteen mahdottomuuden välillä. On sydäntä särkevää yrittää selittää toiselle, ettei välillemme nyt vain voi kehittyä mitään. Vaikka itsekin sitä saattaisi haluta. Tilanne tuntuu mahdottomalta, osa itsestä olisi aivan vietävissä kun taas se toinen osa pistää jarrut päälle.
"So I know there's something between us... What it is, we gotta wait and see what exactly we got..."
Kirje pitää sisällään paljon suoraa puhetta, totuuksien laukomista eli niiden aioiden joita ollaan jo hetkipieni kierrelty ja kaarreltu. 'Loppusilauksena' hän kirjoittaa näin;
"That's just something I had to get off my chest.. I hope you don't feel offended..."
Mitä kaikkea hän kirjoittikaan, voin pieniä pätkiä heitellä tänne loppuun.
"I think that I am becoming important to you or else you wouldn't be worried about me.. Ain't nothing wrong with that cause I feel the same about you..."
" ...Like if you came to see me in Texas I'd take you to the beach, Sixflags over Houston, (it's an amusement park) A real football game, a nice dinner in downtown Houston and Ice skating at the Galleria Mall.."
"...Am I trying to be a special someone in your life YES. Am I trying to replace his (lapseni) dad, NO.."
"But there is something about you that tells me to stay outta trouble."
..Niin, että sellaista 'pientä' tällä kertaa.. Huh. Hetken jos syventyisi kirjoittelemaan toista kirjettä herraselle ja sitten kömpisi omien ajatuksiensa kanssa sänkyyn. Katsotaan josko sitä vielä kirjottaisi lisää tästä aiheesta, sitten huomenna.
Good night,
Rousi
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)