Sending letters over the sea.

       Pitkään väänneltyäni ja käänneltyäni tätä ideaa, päätin lähettää kirjeen. Etsiskelin tovin sopivaa henkilöä, tyyppiä joka olisi mielenkiintoinen juttukaveri. Niinkuin ulkomaalainen vanki ei olisi jo itsessään mielenkiintoinen.. Löysin yhden miehen, joka istuu Teksasilaisessa vankilassa murhattuaan pienen lapsen ollessaan minun ikäinen. Kirjoitin kirjeen, aloitin sen alusta, ryttäsin ja kirjoitin uudestaan. Sain sen valmiiksi. Yön yli nukuttuani avasin kirjeen, ryttäsin sen ja heitin roskakoriin. En voisi ikinä olla oma itseni jos kirjoitan miehelle, joka on tappanut pienen viattoman lapsen. En, vaikka hän vaikutti erittäin mielenkiintoiselta ja ajatteli asioita samoilta kannoilta kuin minä. En vain voinut.
       Plarasin nettiä tunti toisen jälkeen, aina vain uudella ja uudella sivustolla etsien uutta tyyppiä jolle kirjoittaa. Rajasin vangit nuoriin, itseäni muutamia vuosia vanhempiin miehiin. Löysin kaksi nuorta herraa, joille kirjoitin. Toinen on Nuoriherra-Texas, toinen taas Nuoriherra-Colorado. Molemmille kirjoittaessani, tunsin oloni mukavaksi. Luontevaksi. Coloradolle oli erittäin helppo kirjoittaa, kuin olisin tuntenut tyypin aina. Texasin kanssa sai jo hetken miettiä, mutta hänellekin kirjoitin muutaman sivullisen! Vein kirjeet eilen postiin. Kädet täristen sönkötin kassasedälle, että mitä pitäisi tehdä, kun olen kirjeitä lähettämässä ulkomaille. Tämä hälytti paikalle jonkun nuoremman tyypin, joka selvästi ihmetteli osotteita ja ihmeissään kyselikin, että mihin maahan nämä on menossa vaikkakin kirjekuoressa luki isolla USA.
      Illalla en meinannut enää jännitykseltä pysyä housuissani. Taahasin ja taahasin, mietin saisinko vastausta ollenkaan! Entä jos he eivät koe minua mielenkiintoiseksi juttufrendiksi? Entä jos sönkötin paperille jotain typerää jättimäisten kirjoitusvirheiden värittämänä? En voi tietää. Nyt odotan, odotan ja odotan.
       Tietääkseni kyseisen postin kulussa voi mennä muutama viikko, ottaen huomioon vastapuolen olosuhteet. Onko hänellä kirjepaperia? Kirjekuoria? Kiinnostusta? Entä jos he eivät olekaan sellaisia, minkälaisen kuvan heistä sain?  Niin.. Vaan aika voi sen kertoa.

Jännittyneenä odottaen,
Rousi