Ihmettelen. Miten on mahdollista, että voin hetkittäin unohtaa kirjoittavani ja saavani kirjeitä vangilta? Siis unohdan sen tosiasian, että tyyppihän on vankilassa. Mr. Coloradon kanssa käy monen monta kertaa niin.
Juttelemme niitä näitä. Jokainen kirje on kuin jatkoa viime kertaisesta, kuin keskustelu ei saisi reippaan viikon taukoa. Tyypin kirjeistä huomaa hänen puhuvan suoraan minulle. Moni ymmärtää ehkä mitä tarkoitan. Ensimmäisten kirjeiden jälkeen emme ole tarvinneet edes montaa kysymystä keskustelun aikaansaamiseksi, juttua vain riittää. Puolin ja toisin. Jotenkin ollaan vain saman henkisiä. Kuten jo aikaisemmin sanoin, keskustelu hänen kanssaan on helppoa. Ei siis tarvitse keksiä tikusta asiaa.
Viimeisimmän kirjeen perusteella herra sai uuden lempinimen, tai kaksi. Mr. Badass ja Mr. Confident. (Herra Confident sai siis alkunsa tästä ; 'I took some pics sunday, I'll send you a few when I get them.. I took 2 poses, one smiling and one serious.. You'll like them both.. HAHA..') Pientä vitsailua, ihan vain meidän kesken. Kirjeistä on tullut huomattavasti persoonallisempia, turha 'kohteliaisuus' on jätetty pois. Tyyppi puhuu minulle kuin kenelle tahansa kaverille ja pidän siitä. Hitto vie, meistähän on tulossa kovaa vauhtia hyvät ystävät!
Meillä on paljonkin yhteistä, mutta nämä yhdistävät tekijät ovat molemmille henkilökohtaisia asioita ja niistä en tänne halua tarkemmin kertoa. Jotain sellaista, mitä hän on tehnyt ja mitä minä olen kokenut elämäni aikana tapahtuneen. Koska molemmat olemme nähneet elämämme aikana paljon hyvää ja rutosti sitä huonoa, voimme tukeutua jollain tapaa toisiimme. Uskokaa vain, mutta teemme niin 'sanomatta sitä ääneen'..
Colorado on hauska tyyppi, joka pitää muiden ihmisten hauskuuttamisesta ja niinkuin olen sanonut, hänelle paras lahja on muiden hymy kasvoilla. Joten niinpä hän jokaiseen kirjeeseen laittaa jotain, millä varmasti saa leidi suomen nauruhermon repeämään. Viime kirjeessä hän kertoi joutuneensa hieman vaikeuksiin ulkona ollessaan, 'We were outside and me and my homies were all grouped up and the guards came up to us and asked our names.. Well the guard had already pissed me off so he asked my name and I told him "Joe Kickass". He got mad and cuffed me and took me to the commanders office, I was sent back to my cell and told not to do it again.. It was funny, I had everyone laughing..' (Tästä siis yllä mainitsemani lempinimi 'Badass'.) Kyllähän tuo hieman nauratti, mutta tässä kirjeessä olikin monta hymyilemisen aihetta!
Päätin myös, että herra on ansainnut kotiosoitteeni ja niinpä hän saa sen! No more Poste Restante! Ja jos joku vetää tässä vaiheessa henkeä *huuui*, no hätä, herra ei ole liikkumassa mihinkään seuraavaan n. 13 vuoteen.
Nyt kohti postia ja tyypin kirje matkaan! Jospa ihan kävisi kysymässä muitakin kirjeitä! Bye bye,
Rousi
Sieltä se vihdoin tuli, kauan kaivattu postaus. Olin jo huolissani, että olet päättänyt lopettaa kirjoittamisen.. :-)
VastaaPoistaOi minkä hymyn sait mun kasvoille tällä kommentilla! Pakko myöntää, että lopettaminen kävi mielessä! Päätin nyt kuitenkin kirjoittelua jatkaa! Mutta kiitos! Kiva piristys päivään :)
PoistaSaipa päivityksesi minutkin hymyilemään :-)
VastaaPoistaKyllähän se on niin, että vaikka ihminen on vankilassa, niin ihan sama ihminen siellä on sen vangin sisällä kuin ennenkin... En nyt tarkoita, että kaikki vangit on hyviä tyyppejä, vaan sitä, että jokaisen vangin sisällä asuu pieni ihminen. Omine ominaisuuksineen ja omituisuuksineen. Hyvine ja huonoine puolineen.
Hieno juttu, että saatiin hymy muidenkin huulille! Hehe :)
PoistaTuo on niin totta! Mun mielestä oli hienoa, kun tyyppi kertoi avoimesti syistä miksi hän on sielä ja tunteista mitä hän kokee ollessaan sielä. Ilman että hakisi minkäänlaista sääliä tai ymmärrystä. En ehkä osaa selittää kovin hyvin näin lyhyesti mitä haen! Mutta täytyy varmaan tehdä joku syvällisempi postaus näistä asioista! Ajattelin myös tehdä pienen 'vastalauseen' sille 'ikärajalle' minkä suosituksena annoit!;) Hehe!