perjantai 11. tammikuuta 2013

Some questions and answers..

   Kuinka moni teistä kirjoittaa vangille? Tai ylipäänsä, kuinka monella teistä on kirjekavereita?
Multa on kyselty paljon, että miks kirjotan ja miten päädyin kirjottaan ja miksi juuri hän jaada jaada.. Oon ihan sika huono sanomaan noihin mitään, miten sitä nyt perustelee miksi valitsi juuri yhden monista hyvistä vaihtoehdoista? Tottakai siinä on aina joku *klikki*, mikä auttaa päätöksen teossa. Mä koin A:n ehkä siksi tosi läheiseksi ja helpoksi tyypiksi tutusta, koska hän on matkustanut ympäri eurooppaa ja asunutkin täällä vuoden jos toisenkin.. Hän myös haaveilee joskus vielä muuttavansa takaisin eurooppaan, tänne hän kaipaa. Joten hänen on helppo ymmärtää kulttuurieroja ilman sen kummempaa vääntämistä..
Tietysti myös tuomion pituus vaikutti, mikä on A:lla pitkä ja hän on istunut siitä vasta reilun pari vuotta. Tarkoituksenahan ei ollut ihastua korviaan myöten, vaan löytää kiva, erilainen ystävä ja piristää tämän elämää muurien sisällä, joten pitkä tuomio ei ollut mikään este kirjoitukselle. Oikeastaan päin vastoin.
A ei ollut ainoa kirjekaveri, näitähän oli useampikin. Yksi aivan kreisi, jonka feidasin jokunen tovi sitten ja sitten oli myös Dwight, jolle en koskaan vastannut enään. En vain kokenut pystyväni tutustumaan uuteen tyyppiin vaikka hän vaikuttikin kivalta tyypiltä. Olen viime aikoina miettinyt toisen kirjekaverin hommaamista tasapainottaakseni mun ja A:n kirjoittelua, mutta en sitten tiedä.. Saa nähdä! Mitä mieltä te olette?
 
Sain myös jokusen kysymyksen A:n tuomiosta. En tiedä olenko edes kertonut, mutta A on ollut ennen nykyistä tuomiotaan kerran (ainakin) vankilassa murtovarkaudesta.. Nyt viimeksi A sai 30 vuoden tuomion taposta ja tietysti piti sisällään paljon muuta, 10 vuotta ehdonalaisen rikkomisesta, mutta käsittääkseni tuomiota on lyhennetty jo rutkasti. Tiedän, että tuomiot herättävät lisäkysymyksiä ja olen valmis harkitsemaan niihin vastaamista, mutta minkäänlaista moraalisaarnaa en jaksa tai aio kuunnella, sillä itsehän olen päätökseni tehnyt tietäen A:n taustoista.
Ja kyllä, päässänikin on varmasti jotain vikaa ;)haha. Ja ei, en kuvittele voivani muuttaa A:ta tai kuvittele, että voisin jollain tapaa "pelastaa" tämän. En ole mikään pyhimys tai ihmeidentekijä. En aio sanoa, että kaikki tekevät virheitä, koska sen sanonnan alle näitä tekoja ei voi laskea. Mutta jos haluatte, voitte kommenttikenttään kirjoittaa mielipiteenne ja kysymyksiä, jotka esitän herralle itselleen. Minähän en ole mikään puolustelemaan A:ta, joten antakaa hänelle edes mahdollisuus tehdä se itse jos hän niin kokee. Kiitos.

Palailen seuraavan kerran kirjeen merkeissä, joten until then; Bye!

-Rousi



8 kommenttia:

  1. Minä kirjotan vangille (: kahdelle itseasiassa mutta se toinen on hieman kreisi joten en tiiä oikee mitä tehdä asialle :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siistiä! :) Jos saan udella, niin millä tavalla 'kreisi'? Ehkä voin neuvoa jotenkin, kun kerran olen saman kokenut! Haha!

      Poista
  2. Itse olen kirjoitellut yhden ulkomaalaisen vangin kanssa jo yli 10 vuotta, enkä edelleenkään ymmärrä miten joku voi ihastua pelkkien kirjeiden välityksellä? Mulle rakastaminen ja parisuhde on jotain niin paljon enemmän, kuin pelkkä kuiva paperi ja sanoja siinä.

    Ja muutenkin tuntuu, että jos itselle tulisi edes orastavia ihastuksentunteita ihmistä kohtaan, joka istuu toisella puolella maapalloa kiven sisässä, jopa vielä 20 vuotta, laittaisin sen kirjesuhteen varmaan poikki, ihan vain itseäni ajatellen ja "suojellakseni".

    Miksi haluaisin asettaa itseni asemaan, jossa joutuisin odottelemaan "miestäni" jopa kymmeniä vuosia, eikä takeita onnellisesta parisuhteesta/elämästä ole silti? Miksi "haaskaisin" elämäni vain elättelemällä jotain pilvilinnoja ja haaveilemalla, kun ihan oikeakin onni voisi olla mahdollinen?

    Minä en siis ymmärrä teitä kaikkia, jotka haluatte lähestulkoon väkisin rakastua ulkomaalaisiin vankeihin. Koska siltä tämä alkaa vaikuttamaan, kun tämänkaltaisia blogeja on kohta kuin sieniä sateella.

    Minusta kirjoittaminen vangille/vangeille on ihan hieno ja hyvä harrastus, jos sen osaa pitää sillä tasolla.

    Tottakai siihen toiseen kiintyy, varsinkin kun on näin pitkä kirjeystävyys takana, kuin minulla ja tällä miehellä, mutta en mä siihen mitään romanttista sekottaisi.

    Ja kun tosiaan me ollaan kirjoiteltu jo 2000-luvun alusta, ja tuntuu etten mä vieläkään tunne tätä ihmistä mitenkään kovin hyvin (tai no, tottakai niin hyvin miten kirjeiden välityksellä on mahdollista, mutta sekin on vain pintapuolista. Kirjeisiin kun on aikaa paneutua ja miettiä niitä omia sanoja), niin jotenkin välillä hymyilyttää, kun jotkut näiden Rakastan Vankia-blogien pitäjät ovat niin tuttua näiden miesten kanssa ja ollaan vähintään sielunkumppaneita, ja silti kirjoittelua on takana vasta joku vaivaiset puoli vuotta. :)

    Tottakai nämä miehet alkavat "tuntemaan" kaikenlaista ja toinen kokee itsensä imarrelluksi.
    Nämä miehet istuvat kuitenkin 23 tuntia vuorokaudessa neljän seinän sisällä, ja näin ollen heillä on aika paljon aikaa kirjoitella kirjeitä, lupailla asioita, maalailla pilvilinnoja ja mitä vielä.

    Ja ei, minä en tuomitse, mutta en siltikään ymmärrä teitä. Ja minä en ole joku, jolla ei ole "mitään kokemusta asiasta", koska mulla on. Tosiaan 11 vuotta tulee ensi syksynä, kun ensimmäisen kirjeen tältä mieheltä sain. Silti, en minä koskaan ole voinut kuvitella ihastuvani häneen, vaikka hän vaikuttaa kaikinpuolin ihan mahtavalta ihmiseltä, ja katuu tekoaan syvästi. Ja miksipä ei katuisi? Linnassa on paljon aikaa miettiä asioita ja tuumia, että missä menikään pieleen ja mitä on tullutkaan tehtyä?

    Hän riisti kuitenkin toiselta ihmiseltä hengen, ja on ihan syystä siellä, missä on.

    Toivottavasti en kuitenkaan loukkaa ketään, koska se ei ole tarkoitus. Tämä on ihan oma, henkilökohtainen mielipiteeni asiasta. :)

    VastaaPoista
  3. Vastaan kommenttiisi kokonaisella postauksella, kiitos kommentistasi!

    VastaaPoista
  4. Löysin sun blogisi tänään ja mielenkiinnolla olen sen nyt lukenut alusta loppuu. Itse kirjoittelen myös vangeille tai tällä hetkellä vain yhdelle, sillä toinen pääsi pois vankilasta ja on tällä hetkellä halfway housessa. Toivon, että hän vastaisi, nyt kun sain selville hänen sijaintinsa.

    Mielenkiinnolla odottelen uusia postauksiasi :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa :) Tervetuloa lukemaan vaan.
      Eiköhän se sieltä vastaile, kun kerkeää! Toivottavasti ei käy niin, että enään tuomion loputtua ei kiinnosta kirjoittaa... Jollekin naiselle oli niin käynyt joskus! Mutta peukut pystyyn täälläkin, että tavoitat hänet.
      Uusia kirjoituksia tulee, kun on asiaa mistä kirjoittaa :)

      Poista
  5. Kiinnostuin asiasta ja mietin, onko mahdollista kirjoitella aluksi niin, että toinen osapuoli ei saa omaa kotiosoitettani? Vaikka todennäköisyys on minimaalinen, että mitään koskaan tulisi tapahtumaan, niin silti tuntuu vähän hassulta antaa oma kotiosoite vangille heti käsittelyssä, vaikka Amerikassahan tämäkin herra majailee..

    Löysin vaan yhden sympaattisen ehdokkaan, jolle olisi mukava kirjoitella.

    Kiitos jos ja kun ehdit vastata!

    Julia

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. moi Julia.
      Kyllä se on mahdollista. Laitat lähettäjän osoitteeksi poste restante :) esim.
      Maija Meikäläinen
      Poste restante
      postinumero toimipaikka
      Suomi Finland
      niin siis oma postinumero ja toimipaikka jne. niin voit hakea kirjeet postista, ihan kysyen että onko tullut postia nimelläsi. se on täysin ilmaista, eikä postiin tarvitse sen kummemmin ilmoitella tai selitellä.
      toivottavasti tästä on apua! :)
      -rousi

      Poista